Retkikuntaraportti - Elisa Ideat · paita: the Greek Baruntse Expedition ja tapasimme myös itse veijarit matkan aikana. Valmistelut kotimaassa Onnistuneen retken lähtökohtana on

Baruntse 94-retkikunta

Retkikuntaraportti

Helsinki 1995

© Baruntse 94 -retkikuntaThe Finnish Baruntse Expedition 1994

Agenttimme Nepalissa:

Jannu Himalaya Trekking Ltd.Mr. Jangbu Lama SherpaGPO Box 4025, Kathmandufax 990 977 1 220 143

Alkusanat 3

AlkusanatEnsimmäinen suomalainen Himalajan retkikunta onnistui tavoitteessaan. Baruntsenhuipulla liehui 23.10.1994 kello 16 aikoihin Suomen ja Nepalin liput sekä McKinley-viiri. Korkeutta oli kertynyt 7168 metriä. Lippujen lisäksi paljon muuta ei näkynyt-kään, sillä ohuet yläpilvet yllättivät paria tuntia aikaisemmin. Pilvien tullessa oli rei-tin vaikeimmat kohdat juuri sivuutettu ja helppo harjanne huipulle oli edessä. Hui-pulle oli kuitenkin noustava, sillä viime päivien rasitukset olivat olleet kovia ja pitkälepo oli tarpeen ennen uutta yritystä. Juuri kun olimme laskeutumassa huipulta,avautui Makalun puolelle pieni aukko, josta vuori ja pala taivasta näkyivät. Näkymätpohjoiseen Mt. Everestin suuntaan ja Tiibetin ylängölle olisivat olleet paljon mielen-kiintoisempia.

Käsissäsi on ensimmäisen suomalaisen Himalajan-retkikunnan vaatimaton ti-linteko ponnisteluistaan. Olemme sisällyttäneet tähän teokseen sellaista tietoa,josta uskomme olevan hyötyä tulevaisuuden retkikunnille. Kaikkea mahdollistaei ole kirjoitettu, sillä sellaisen teoksen laatiminen iltatyönä ei ole mahdollista.Retkikunnan jäseniltä voi tiedustella lisätietoja.

Suomalainen retkikuntakiipeily on nuorta, mutta kehittyy vinhasti. Olemmesaaneet lukea Suomen Alppikerhon julkaisuista ja ERÄ-lehdestä erilaisia seik-kailukertomuksia. Retkikunnan järjestäminen perustui kuitenkin pääasiassaomiin kokemuksiimme ja ulkomaisiin retkikuntakertomuksiin. Lukijan onsyytä huomata, että eri maissa asioita järjestellään eri tavalla. Tällä tavalla sesujuu Nepalissa.

Tutuilta ja luotettavilta henkilöiltä kannattaa kysyä neuvoja mahdollisimmanpaljon. Nepalissa kiipeilyluvan saannin ehtona on, että retkikunnalla on pää-kaupungissa edustaja. Tämä on useimmiten trekkitoimisto, jonka kokemustatulee käyttää häikäilemättä hyväksi järjestelyiden aikana. Toimisto haluaaluonnollisesti palkkion, joten retkikunnan tositouhut alkavat tämän palkkiontinkimisellä. Jos trekkitoimisto huomaa heti alussa, että vastapuolella ei olekokemusta retkikuntien järjestelyistä, alkaa rahastus jo alkuvaiheessa. Summasummarum: älkää uskoko kirjoituksia ja huhuja sokeasti, vaan etsikää käsiinnehenkilö, joka on kantapään kautta oppinut asiat.

Varatkaa aikaa, rahaa ja kärsivällisyyttä. Tavoitteen saavuttaminen on vaivanarvoista, etenkin vuorikiipeilyssä.

Kiitos puolisoille heidän pitkästä sietokyvystään. Tukijoitamme haluammekiittää saamastamme avusta, Kaipiaisen perheelle kiitos alkusysäyksestä ja lu-kemattomista vinkeistä.

Espoossa, vappuna 1995

...Baruntse had been climbed; the summit was reached at 4.30 p.m., after amost exciting climb. Nothing was seen from the summit because of the swirlingcloud... (George Lowe, 1954)

4 Baruntse 94 -retkikunta

Sisällysluettelo

ALKUSANAT............................................................................................................................ 3

SISÄLLYSLUETTELO............................................................................................................ 4

RETKIKUNNAN VALMISTELUT ........................................................................................ 5

Valmistelut kotimaassa 5Katmandun kosteus ja käheys 6

LÄHESTYMISMARSSI........................................................................................................... 7

Jiristä tuttua reittiä Luklaan 7Luklasta Hinkun kautta Honkuun ja perusleiriin 8

VUORIKIIPEILY ..................................................................................................................... 9

Sopeutuminen korkeuteen 9Perusleirin anatomia 10Ylöspäin! 11Nousu huipulle 11

PALUUMARSSI JA RETKIKUNNAN PURKAMINEN.................................................... 12

Amphu Laptsan sola 12Laskeutuminen Luklaan 13

VARUSTEET........................................................................................................................... 14

Tekstiilit 15Hardware 15Varoituksen sana 16Varustelista 16

RUOKAILU JA RAVINTO ................................................................................................... 18

Ylävuoristoruuat 18

TERVEYDENHUOLTO ........................................................................................................ 19

Suolisto- ja hengitystieinfektiot 19Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat 20Kantajien terveydenhuolto 20Ylävuoriston ongelmat 20

DOKUMENTOINTI ............................................................................................................... 23

TALOUS................................................................................................................................... 24

Toteutuneet kulut 24

SUOSITUKSIA........................................................................................................................ 25

RETKIKUNNAN TAUSTAA................................................................................................. 26

SUOMALAISEN VUORISTOKIIPEILYN TAUSTAA...................................................... 27

HIMALAJAN JA BARUNTSEN GEOLOGISESTA HISTORIASTA ............................. 27

BARUNTSEN KIIPEILYHISTORIA ................................................................................... 29

TUKIJAT ................................................................................................................................. 32

Varusteet 5

Retkikunnan valmistelutBaruntsen valinta perustui siihen, että vuori tuntui meille sopivalta ja se olisyrjässä suosituimpien vuoristovaellusten reitiltä. Arvio osui puoliksi oikeaan.Pari vuotta aikaisemmin tehty onnistunut nousu Meralle 6437 m korkeuteenkannusti yrittämään nousua yli 7000 m vuorelle. Baruntse vaikutti kaukaa kat-sottuna hienolta ja kiipeilykirjoissa olleet kuvaukset saivat vakuuttuneiksi sensopivuudesta. Korkeusennätyksistä emme haaveilleet, sillä maailmassa on 240korkeampaa vuorta ja lukematon määrä niiden eri huippuja.

Seutu olikin aivan upeaa ja vuori sopi meille kiipeilyn vaativuuden kannaltaoikein hyvin. Kovin syrjäiseltä se ei enää vaikuttanut. Katmandussa saimmekuulla, että amerikkalaiset ovat jo yrittämässä itäseinällä ja meidän jälkeemmeolisi tulossa neljä muuta retkikuntaa. Katmandussa Sami näki tyttöjä yllään t-paita: the Greek Baruntse Expedition ja tapasimme myös itse veijarit matkanaikana.

Valmistelut kotimaassaOnnistuneen retken lähtökohtana on luonnollisesti hyvä suunnittelu. Suunnit-teluvaiheessa on aikaisemmasta kokemuksesta arvaamatonta hyötyä. Kannattaakäyttää myös kavereiden kokemuksia hyväksi. Käytettävissä olevat rahat anta-vat jo selvän kuvan siitä mitä voidaan tehdä. Tavallinen kuukauden vuoristo-vaellus Nepalissa maksaa noin 13 000 mk hengeltä, silloin kun porukka onpieni. Pieni retkikunta maksaa 5 - 6000 m korkealle vuorelle noin 18 000mk/henki ja yli 7000 m korkealle vuorelle jo noin 25 000 mk. Yli 8000 m vuo-resta kannattaa haaveilla vasta rikkaana tai alan ammattilaisena. Näihin kus-tannuksiin ei vielä kuulu varusteiden hankkiminen, ainoastaan reissun aikanakuluvat varusteet. Turismi on suuri työllistäjä köyhässä maassa, mekin työllis-timme yhteensä yli 900 päivää opasta, kokkia, kokkipoikaa, yhteysupseeria jakantajia.

Siirtyminen paikan päälle käy nykyaikana näppärimmin lentokoneella. Vieläpaikan päällä kannattaa käyttää pienkonetta tai helikopteria, sillä vuoristo-maastoissa siirtyminen vuoren juurelle tai sieltä pois saattaa vielä paljon ar-vokkaita päiviä. Haittapuolena ovat viive aklimatisoitumisessa ja lisäkustan-nukset. Lento Nepaliin ja takasin maksaa lentoyhtiöstä riippuen 3600-8000mk/henkilö. Halvimman vaihtoehdon tarjoaa luonnollisesti Aeroflot, jonkapalvelut ovat ilahduttavasti parantuneet viime vuosina. Air India on vielä koh-tuuhintainen, Lufthansa jo aika arvokas. Ylimääräisten matkatavaroiden kul-jettaminen on myös ongelmallista. Lehtorahtia pitäisi olla yli 100 kg. Se onkuitenkin edullisempaa kuin maksaa ylipainosta.

Yhtenä osana suunnittelua on varusteiden valinta. Yhden kiipeilijän varuste-listasta kertyy helposti pari sivua pitkä luettelo ja painoa noin 30...40 kg. Li-säksi tulevat retkikuntatarvikkeet, eli teltat, keittimet, köydet, ruuat jne. Meillälähti Suomesta lentorahtina 160 kg ja kiipeilijöiden matkatavaroina 100 kg.Rahtikustannusten lisäksi piti maksaa jonkin verran tullimaksuja. Katmandustahankittiin erilaista tavaraa ja ruokaa hirvittävästi, sillä porukan tuli pärjätäniillä kuukauden verran. Lähestymis- ja paluumarsseilla pystyttiin osan matkaasyömään majataloissa. Kaikkiaan tavaraa oli lähestymismarssilla yli 900 kg japaluumarssilla vajaa 400 kg.


Tällaisen matkan valmistelun voi viedä läpi puolessa vuodessa. Me varasimmeaikaa 10 kuukautta.

Kiipeilyretkikunta joutuu hakemaan etukäteen luvan turistiministeriöstä jamyös maksamaan sen kotimaasta käsin. Me saimme luvan neljän kuukaudenpäästä siitä, kun olimme lähettäneet hakemuksen Nepaliin. Tämän jälkeen olikaksi kuukautta aikaa maksaa se.

Meidän kiipeilylupamme (expedition) maksoi 2000 $, mutta sillä ei vielä saayhtään mitään. Lisäksi on pakko palkata mukaan yhteysupseeri, opas, kokki jamahdollisesti kokkipoika. Heille on annettava tietyn summan edestä varusteita,maksettava vakuutukset ja ylläpito sekä hoidettava kaikki kuljetukset.

Jos mennään Sagarmathan tai Makalu-Barun -kansallispuistojen alueelle, onjätettävä ministeriöön jätehuoltopantti. Meille kävi loppujen lopuksi onnek-kaasti, sillä olimme varautuneet lainaamaan jätehuoltopantin WM-JätehuoltoOy:stä. Juuri ennen lähtöämme Suomesta saimme telefaxin, jossa ilmoitettiin,ettei panttia tarvita. Kun pääsimme Nepaliin, totesimme taas, että kansallis-puiston säännöissä edellytetään retkikuntien maksavan jätehuoltopantin. On-neksi sitä ei kukaan vaatinut, sillä kerran valtion kassaan annetun rahan saami-nen ulos on osoittautunut vaikeaksi ja kalliiksi. Trekkitoimistot säilyttävät ra-hoja luotettavasti kassakaapissa.

Oman edun vuoksi kannattaa Katmanduun jättää trekkitoimistoon vielä pari tu-hatta dollaria siltä varalta, että joku retkikunnan jäsenistä joudutaan noutamaanhelikopterilla esimerkiksi umpisuolentulehduksen takia. Helikopteri ei starttaaennenkuin reilu summa länsivaluuttaa on kädessä. On turha laskea sen varaan,että Suomen lähetystö lainaisi rahan retkikunnalle. Myöskään trekkitoimistoillaei ole ylimääräisiä dollareita, saati sitten halua antaa niitä pois.

Kiipeilyluvan varteenotettava vaihtoehto on trekkihuippu-lupa. Sen saa mata-lammille, 5000 - 6000 m korkuisille huipuille ja luvan myöntää Nepalin alppi-kerho parissa päivässä. Luvan hinta on vain 300 $ eikä yhteysupseeria tarvita.Pätevä vuoriopas on kuitenkin oltava palkattuna. Nämä vuoret sijoittuvat useinvaellusreittien varteen, jolloin säästyy ruuan rahtaamiselta. Vaelluksen aikanatulee toimeen pienellä rahalla, sillä yöpyminen ja päivän ateriat maksavat 5 -10 $ ruokahalusta riippuen.

Kiipeilyluvan saamisen ehtona on varusteiden toimittaminen yhteysupseerille,oppaalle ja kokille.

Katmandun kosteus ja käheysVastaanotto Katmandun lentokentällä oli sellainen, kuin retkikunnalle pitääollakin. Trekkitoimiston väki ja Sami olivat vastassa ison kangasjulisteen kans-sa ja saimme kukkaseppeleet kaulalle. Vatsataudista toipuva retkikunnan joh-taja vei retkikunnan minibussilla pieneen hotelliin virkistäytymään pitkän len-non rasituksista.

Retkikunnan lähdön valmistelu monsuunin kosteassa Katmandussa oli aika tu-kalaa. Ilma oli saasteista ja kurkkutaudit iskivät välittömästi. Sami oli matkus-tanut Suomesta tekemään valmistelutöitä viikkoa aikaisemmin, mutta siitäkinajasta puolet kului sairastellessa. Kaikki halusivat maastoon mahdollisimmanpikaisesti.

Ruokaa ja puuttuvia varusteita etsittiin kuumeisesti ja tiukasta taloudesta yri-tettiin pitää kiinni. Teetimme munakehikon aamiaismunien kuljettamiseen sekä

Varusteet 7

kehikon kerosiinikeittimien ympärille. Kaikki halusivat osansa retkikuntammeniukoista käteisvaroista! Myös kaikenlaisia kuponkeja piti täyttää virkamiestentyöllistämiseksi.

Retkikunnan valmisteluihin kuuluu oleellisena osana siunattujen rukouslippu-jen ja muiden rituaalivarusteiden hakeminen Bodhnathin stupalta. Se on maa-ilman suurin stupa, eli buddhalainen temppeli. Muutenkin tiibetiläinen yhdys-kunta on erittäin vireä ja eksoottinen.

Monsuunin rippeistä oli hieman riesaakin. Alunperin suunnittelimme matkus-tavamme lähemmäksi vuorta lentokoneella tai helikopterilla. Ilmat olivat kui-tenkin vielä epävakaisia eikä lennoista ollut minkäänlaista varmuutta. Vuok-rasimme siis Katmandusta linja-auton, pakkasimme tavarat katolle ja sisäänastui yhteensä 36 henkeä. Otimme Katmandusta 25 kantajaa, joiden lisäksimeillä on kolme sherpaa ja heidän sukulaisiaan ilmaisella kyydillä.

Kyyti oli hurjaa kapeilla vuoristoteillä. Onneksi rengas ei tyhjentynyt kuin yh-den kerran. Yksityisbussissa ei olisi tarvinnut kiivetä katolle matkustamaan,mutta Sami viihtyi siellä vanhasta tottumuksesta. On vain varottava satunnaisiasähköjohtoja ja oksia.

Katmandussa viihdyimme pienessä majatalossa, joka on tullut tutuksi jo aikai-semmilla retkillä. Yöpymismahdollisuuksia on paljon, varauksia ei tarvitsetehdä etukäteen, vaan sopivan paikan voi etsiä paikan päällä. Me suosittelem-me tätä: The New Shangri-La Guest House, Manager: Inge Bracke Sherpa, fax990-977-1-410277, P.O.Box 5787, Kathmandu.

Lähestymismarssi

Jiristä tuttua reittiä LuklaanPienten saderipausten ja iilimatojen kannustamina tallustelimme subtropiikissakuuden päivän matkan tien päästä Jiristä (1860 m) aina Luklaan (2880 m)saakka. Kartasta mitattuna kylien välillä on etäisyyttä 80 km ja korkeuseroa1020 metriä. Todellista etäisyyttä on kuitenkin huomattavasti enemmän, silläpolut kiemurtelevat todella lahjakkaasti vuorten rinteitä. Korkeuskäyristä las-kettuna nousua välillä kertyy reilut kuusi kilometriä ja laskuakin viisi kilomet-riä. Pitkät laskut tuntuivat polvissa. Matkan korkein sola oli Lamjura Pass(3530 m), josta ei kuitenkaan voinut ihailla maisemia iltapäivän sumun takia.

Vaelluksella ehti nähdä monenlaisia kyliä. Toiset olivat satoja vuosia vanhojaja sijaitsivat vanhojen kauppareittien risteyskohdissa. Niissä henki vielä alku-peräinen kulttuuri. Toiset kylät taas ovat kehittyneet parin viimeisen vuosi-kymmenen aikana turismin myötä. Muutamassa majatalossa myytiin itsetehtyähilloa ja maukasta juustoa, muutenkin pieniä majataloja on sopivasti tunnin taiparin päässä toisistaan. Isompien kylien laidoilla oli poliisien tarkistuspisteitä,joissa taisteltiin siitä, kenelle kynä loppujen lopuksi jää.

Päivä Jiristä Deuralin solaan oli ehkä hieman liian rankka ensimmäiseksi päi-väksi. Se oli kuitenkin hyvä valinta sikäli, että korkeuseroa kertyi melkein 900metriä ja aklimatisoituminen lähti käyntiin. Seuraava päivä oli helppo 900 met-rin lasku Kenjaan saakka, jossa on hyvät majatalot.

Seuraava päivä olikin melkoinen urakka, nousua 1800 metriä Lamjuran solaan.Tosin osa porukasta laskeutui vielä 800 metriä Jumbesiin. Tällaisinä päivinä


kannattaa lähteä liikkeelle jo kuuden aikoihin, juoda vähintään tunnin väleinteetä ja keittoakin kannattaa syödä useamman kerran. Lämpötila oli 18..24 °Cja ilma sumuisen kostea. Nestettä ja sen mukana suolaa kului erittäin paljon.

Matkalla Jumbesista Ringmoon on juustotehtaan myymälä, jossa oli maukastaja tuoretta nak-juustoa kaupan hintaan 20 mk/kg. Tällä osuudella matka sujuumukavasti melkein korkeuskäyriä seuraillen. Ringmossa on ennen saanut Ap-ple Housessa omenabrandyä, mutta vanha isäntä oli kuollut pari vuotta aikai-semmin. Nyt ei kukaan jaksanut pitää viljelyksiä yllä eikä jalostaa satoa. Nytkun majatalossa pyysi omenaviiniä, sai omenamehua ja pontikkaa. Ja hetkenkuluttua sai todeta mehun olleen pilaantunutta, mistä taas alkoivat vatsavaivatja puuceessa juokseminen. Lähdettäessä Ringmosta on pienen nousun jälkeen1300 metrin lasku, sillä välillä ylitetään Dudh Kosi. Tästä on nousua Kharik-holaan vielä 500 m. Kharikholasta pystyy tekemään pitkän ja puuduttavan päi-vämatkan Luklaan, kylien välillä on nousua 1600 m ja laskua 800 m.

Tämä osa matkaa oli osa Everestin seudulle johtavaa vaellusreittiä. Matkallatapasimme lukuisan määrän muita vaeltajia, ranskalaisia, sveitsiläisiä, italialai-sia, pari norjalaista ja hauskan belgialaisen poliisin. Kaveri oli rättiväsynyt en-simmäisen päivän jälkeen, joten avustimme häntä hieman matkanteossa. Kave-rilla on näkemystä elämän joka kantilta ja painokin näytti laskevan vaimon toi-vomalla tavalla.

Tutusta ja hyvin käytetystä reitistä huolimatta onnistuimme eksymään toisis-tamme kolme kertaa. Kahdella kerralla harhailija teki vain ylimääräisen aamu-lenkin ja saapui lounaalle kun muut olivat jo lähtemässä. Yhden kerran kaksiirtiottajaa pinkaisivat vahingossa yhden kylän liian kauas, josta he liittyivätseuraavana aamuna muiden joukkoon.

Luklassa (kaistapäinen) saksalainen sai ruokapöydän ääressä istuttaessa punkinkäteensä. Se porautui todella syvälle ja saatiin vaivoin öljyn ja hehkuvan hiilenavulla ulos.

Luklassa vietimme ansaitun lepopäivän. Tapasimme hämeenlinnalaiskaverin,joka oli jo ehtinyt käydä Terailla hankkimassa kunnon vatsataudin. Meidänsherpat ja kantajat käyttivät lepopäivän railakkaasti. He katosivat salaperäisestikesken päivää, olivat illalla hyvin iloisella tuulella, mutta seuraavana päivänävastaavasti hiljaisia. Suosittelemme tällaista nestepitoista aklimatisoitumishar-joitusta vain pitemmän aikaa ylhäällä viettäneille.

Luklasta Hinkun kautta Honkuun ja perusleiriinIrtaantuminen sivistyksestä tapahtui Luklassa. Maksoimme vanhoja kantajiapois ja otimme uusia tilalle. Viimeisessä leirissä ennen perusleiriä pidetyssäpunnituksessa todettiin varusteita olevan kantajien kuljetettavana 685 kg + 3kantamusta keittiötarvikkeita + henkilökohtaiset varusteet, yhteensä yli 900 kg.Länsimaalaiset kantoivat omia varusteitaan kohtuullisen 20 kg verran. Peru-noita oli mukana 60 kg ja polttoainetta kerosiinikeittimiin 120 litraa.

Matkalla perusleiriin kohtasimme toiseksi viimeisen päivän aikana vuoren juu-rella käyneen kreikkalaisen kolme miehen ryhmän. Lisäksi heillä oli muutamatäyteenlastattu kantaja, joista yksi oli vakavasti kipeä. He olivat saapuneet Ba-runtsen juurelle idästä, Makalun perusleiristä päin. Reitti oli kulkenut jokoHillestä tai Tumlingtarista Arunin laaksoa pitkin ylös. He olivat kuitenkin kyl-lästynet puuhaan jo kolmen päivän kuluttua. Perusleirin paikka Lower Barun

Varusteet 9

Glacierilla ei varmaankaan ollut miellyttävä. Väittivät, että ylhäällä on erittäinkovia tuulia ja vaarallisia railoja. He kysyivät miten me olimme valmistautu-neet nousuun. Kuultuaan kantajiemme lukumäärän ja valmistautumisen kolmenviikon oleskeluun vuorella, he kääntyivät kannoillaan ja lähtivät sanattominapois.

Suunnistimme Luklan itäpuolelle solaan ja ylitimme sen 4943 m korkeudessa.Ilmat olivat vielä sumuisia, mutta aamuisin oli jo kirkkaampaa. Lopullinenkäänne parempaan suuntaan alkoi muutaman päivän päästä. Mera La:n ylityk-sessä oli jo täysin kirkasta. Vuoret näyttivät 5400 metrin korkeudesta katsottu-na yhtä hyviltä kuin valokuvissa. Kun vielä kahden päivän päästä pääsimmeHongu-laaksossa 5000 m korkeuteen, paranivat säät lopullisesti. Kirkasta jaraikasta vuoristoilmaa ja vielä Everest näköpiirissä!

Kaikkiaan vaellus vuoristossa peruleiriin kesti seitsemän päivää. Matkaa kertyinoin 50 km ja nousua yli 2,5 km. Kokkipoika kantoi joka aamu teen teltan ovi-aukolle, joten herääminen pieneen pakkaseen oli oikein mukavaa. Aurinkonousi aamiaisen aikaan ja puuroa pystyi syömään ilman lapasia. Puolenpäivänaikaan pidettiin lyhyt lounastauko, jolloin syötiin keittoa ja leipää. Päivälliseksioli jo raskaampaa ateriaa tarjolla: riisiä, perunoita, vihanneksia, makaronia, al-kumatkasta lihaa ja momoja. Perusleirissä ruokailtaessa saatiin lisuketta myössäilykkeistä.

VuorikiipeilyPerusleirille löytyi mainio paikka moreeniharjanteiden välistä (kartta s. 10).Näköalaa oli riittävästi sekä vuorelle että ympäröivään maastoon. Vettä sai 10minuutin kävelymatkan päässä sijaitsevasta lammesta. Kahden viikon kävelynjälkeen teki mieli ottaa rauhallisesti jonkin aikaa, mutta hienot maastot olivatliian houkuttelevia. Kahden päivän tiedustelumatkojen jälkeen sitä havaitsiolevansa niin väsynyt, että oli pakko olla päivä aloillaan. Olimme lähteneetSuomesta jo kolme viikkoa aikaisemmin ja saapuneet 5445 m korkeuteen.

Sopeutuminen korkeuteenAikaisempien kokemusten perusteella tiesimme, että vuoristoilmaan täytyy so-peutua huolella. Matkan alkupäivinä kuluu muutama päivä ennenkuin aklimati-soituminen käynnistyy. Sen jälkeen voi nousta noin 1,5 km viikossa, kun sentekee huolella.

Wilkersonin Medicine for mountaineering -kirjan mukaan leposykettä tarkkai-lemalla voisi saada yleispiirteisen kuvan omasta aklimatisoitumistasosta. Meitäluonnollisesti kiinnosti myös sydämen rasitustaso rankkojen päivien aikanayleensä. Otimme mukaan muutaman suomalaisen Polar Electron valmistamanAccurax-sykemittarin päivän aikaisen rasitustason seuraamiseksi ja leposykemitattiin aamulla makuupussissa kellon avulla. Myös sykemittaria pidettiin jo-nakin öinä päällä, koska haluttiin verrata leposykettä yön aikana Helsingissä japerusleirissä.

Ahti toimi sydämen rasitustason seuraamisen koekaniinina. Sydän hakkasi jolähestymismarssin aikana aivan hulluna, välillä metronomi tikitti 170 kertaaminuutissa. Oheisissa kuvissa näkyy, millainen rasitustaso oli lähestymismars-sin aikana ja kiipeilyosuudella.


Leposykkeiden seuraaminen aloitettiin trekkiosuudella ja sitä jatkettiin kunnespaluumarssi perusleiristä alkoi. Kaikkia havaintoja ei kuitenkaan kirjoitettumuistiin. Jukan aamusyke on esitetty oheisissa kuvissa. Alussa on tosiaankinpieni starttivaihe, leposyke huitelee noin 70 syk./min tasolla, kun ensimmäisenkävelypäivän jälkeinen yö vietettiin 2700 m korkeudessa Deuralissa. Elimistönsopeutuminen korkeuteen lähti hyvin käyntiin, kun nousutahti pidettiin riittä-vän hitaana. Tämä päti vielä 6500 m korkeudessa. Leposyke kotona on tasolla45..55 syk./min, kun se kiipeilymatkan aikana oli 45..60 syk./min.

Perusleirin anatomiaPerusleiri sijaitsi pienen lammen lähellä, johon kertyi jatkuvasti vettä jäätiköl-tä. Oli hyvä, että meillä oli kokkipoika mukana, sillä vedenhaku olisi ollut ko-kille liian raskas urakka. Perusleirissä säilytettiin vettä jatkuvasti noin 100 lit-raa.

Perusleiriin pystytettiin puolijoukkueteltan kokoinen ruokailuteltta. Istuinalus-taksi levitettiin makuualustoja pressun päälle. Pöytänä toimi munien kuljetta-miseen rakennettu kehikko, joka katettiin pöytäliinalla. Pöydän päälle ripustet-tiin Camping Gaz-kaasuvalaisin. Toisinaan poltettiin myös Petromaxia, silloinkun sitä ei tarvittu keittiön puolella.

Keittiötä varten kasattiin 1,5 m korkeat kivimuurit, joiden yli pingotettiin pres-su. Keittiössä oli kaksi kerosiinikeitintä, joita käytettiin kehikon sisällä. Kehik-ko oli metallinen ja vähän kuin sähkölieden päällinen. Lisäksi meillä oli yksikeitin varalla ja korjaussarja. Keittiön vieressä oli maakuoppa, johon kaadettiinpesuvedet ja ruuanjätteet. Maatumaton jäte kerättiin säkkiin poiskuljetustavarten. Toilettia varten kaivettiin reilun metrin syvyinen kuoppa moreenikum-mun toiselle puolelle. Leirin vieressä oli tasainen kenttä, johon oli valmiiksiaseteltu kiviä H-kirjaimen muotoon. Meidän aikanamme ei helikopterikenttääonneksi tarvittu.

Retkikunnan jäsenet nukkuivat ruhtinaallisesti McKinley Puebla-tunneliteltoissa. Teltat olivat juuri sopivat kahdelle. Absidi oli tilava ja toimiva,ovi aukesi kolmeen suuntaan. Sherpat nukkuivat kaikki yhdessä kolmen hen-gen kupoliteltassa. Niin oli kuulemma lämpimämpää. Mahtoi olla hauskaa, kunkolme miestä nukkui kahdessa makuupussissa. Meiltä saadut pussit he laittoi-vat myyntiin jo ennen lähtöä.

Perusleirissä oli lisäksi yksi pieni teltta, jossa säilytettiin kiipeilyvarusteita. Neolisivat ehkä mahtuneet ruokailutelttaan. Välileirissä säilytimme varusteita paripäivää teltassa ja lopun aikaa isoissa kasseissa. Kassin ja teltan vetoketjujenpäällä piti olla isoja kiviä, sillä korpit vetivät vetoketjut auki ja purkivat varas-ton pitkin tannerta. Näin pääsi tapahtumaan sekä varastoleirissä että leirissä I.Tappiot olivat muutama pussi kuivamuonaa. Korppi pystyy todistetusti lentä-mään kaksi Rara Noodles -makaronipussia nokassaan.

Molemmin puolin perusleiriä oli isot siirtolohkareet. Näiden välille olivatsveitsiläiset vetäneet puoli vuotta aikaisemmin rukouslippunauhan. Me kohen-simme sitä ja lisäsimme omat liput viuhkaksi perään. Lisäksi rakensimme ki-visen alttarin, jossa poltettiin säännöllisesti katajasavua. Ennen kiipeilyurakanalkamista pidettiin seremonia, jossa siunattiin mm. kaikki elintarvikkeet pon-tikkaa myöten. Jokaisena päivänä kun olimme vuorella, kävivät sherpat altta-rilla hengittämässä katajan tuoksua ja rukoilemassa meille onnea.

Varusteet 11

Ylöspäin!Kiipeily perusleirin yläpuolella kesti 18 päivää. Väsymyksen ja pienien tautienvuoksi alku viivästyi parilla päivällä ja saimme ensimmäisen yläleirin miehi-tettyä vasta viikon päästä. Tästä kului viisi päivää seuraavan leirin miehittämi-seen, josta edelleen viisi päivää huipulle nousuun. Luonnollisesti koko aikaa eioltu ylhäällä, sillä lukemamme perusteella elimistö ei lepää kunnolla yli 6000m korkeudessa.

Perusleirin (5445 m) ja leirin I puoliväliin perustimme pienen varaston (5740m), johon hivutimme ensimmäisten päivien kuluessa ruokaa, kaasua ja muitavarusteita. Teimme pieniä nousuja ylemmäksi, kiipesimme kiinteän köydensolaan ja sopeuduimme korkeuteen.

Leiri I perustettiin West Col-solan harjan lähelle 6130 m korkeuteen. Teltta-paikkana oli lumipeitteinen railo, jossa teltta oli hieman suojassa. Painanne olikuitenkin niin matala, ettei se varjostanut aurinkoa.

Solan länsipuoli perusleirin suuntaan oli hieman yli 100 m korkuinen jääsei-nämä, jonka kiipeämiseen kului tunti raskas reppu selässä. Olimme kiivenneetseinän ensimmäisen kerran ilman reppua ja kiinnittäneet 200 m pituisen köy-den ylös jääruuveilla. Puolessa välissä oli yksi välivarmistus. Tässä köydessäoli sitten hyvä levätä myöhemmillä nousukerroilla. Nousun aikana toisessa kä-dessä oli köyteen kiinnitetty nousukahva ja toisessa jäähakku.

Solasta itäänpäin oli uskomattoman iso jäätikkö, Lower Barun Glacier, jonkatoisella laidalla kohosi Makalu yli 8400 m korkeine huippuineen. Jäätikön toi-sella puolella olivat Sherpani Col ja East Col, joiden kautta pääsi Barun Gla-cierille, edelleen Makalun perusleiriin ja Arunin laaksoon.

Leirille II löytyi sopiva paikka Baruntselle johtavan harjanteen alaosasta, lu-mipeitteisestä levästä railosta. Korkeutta paikalla oli 6450 m. Olimme etsineetsopivaa paikkaa muutamaa päivää aikaisemmin, mutta raju tuuli pakotti meidätkääntymään takaisin kesken päivän. Onneksi samanlaista tuulta ei enää myö-hemmin koettu.

Tästä leiristä tehtiin useampia käyntejä ylöspäin. Kaksi kertaa saavutimme jää-seinämän 6720 m korkeudessa, jonka kiertämiseksi löytyi melko ilmava reitti.Huomasimme myös, että leirin II pitäisi olla hieman ylempänä, jotta huipullepääsisi lyhyemmällä päivällä. Yhden yön vietimme jääseinän vierellä lumi-kuopassa, josta yritimme nousua huipulle. Matkalle osui pehmeä lumiharjanneja meillä ei ollut mukana riittävästi pitkiä lumiputkia luotettavia varmistuksiavarten. Sillä kerralla jouduimme kääntymään takaisin.

Nousu huipulleKun reitillä tarvittavat varusteet olivat nyt selvät, lähdimme aamuyöstä puolineljän aikaan kiipeämään omia jälkiä ylöspäin. Pakkasta oli reilusti ja varpaatyrittivät paleltua. Kunto oli kuitenkin hyvä, vauhtia pystyi pitämään riittävästija veri alkoi kiertää myös varpaiden kautta. Auringonnousu puoli seitsemältäjääseinämän juurella oli uskomattoman hieno. Idässä näkyi koko Kangchen-jungan vuoriryhmä yli 8000 m huippuineen, aivan vieressä oli Makalu ja län-nessäkin lukematon määrä punaisia huippuja sinisessä usvassa. Millainen nä-kymä olisikaan pohjoiseen Everestin seudulle?

Reitti kapealle lumiharjanteelle asti oli tuttua. Pidimme taukoa melko pitkäänja tutkimme vaarallisen näköistä paikkaa huolellisesti. Onneksi varmistuspaik-


ka oli luotettava. Rohkein mies eteni ohuelta näyttävän köyden kärjessä varo-vaisin askelin. Lumi oli pehmeää ja luisti jalkojen alla. Aikaa kului runsaasti,mutta ei sitä huomannut. Molemmilla puolilla oli toista kilometriä korkea pu-dotus. Tämä kohta oli näkynyt myös perusleiriin ja sieltä tarkkailtiin kiikareillapölyhiukkasen kokoisia pisteitä.

Noin 200 metrin pituisen harjannejakson ylittämiseen kului varmaankin 2-3tuntia. Tänä aikana oli alla oleva maailma peittynyt pilviin ja nyt pilvet nousi-vat yhä ylemmäksi. Huippuharjanne näkyi enää ajoittain eikä silloinkaan ylösasti. Reput jätettiin 7000 metrin korkeuteen. Taskuihin otettiin evästä ja matkaajatkettiin sumussa. Korkeus ja rasitus painoivat jaloissa todenteolla ja taukojaoli pidettävä usein. Huono onni sään kanssa harmitti. Kaikesta huolimatta olinousua jatkettava, toista mahdollisuutta ei ehkä olisi tullut.

Huippu saavutettiin 23.10.1994 kello 16 aikoihin. Korkeutta oli kertynyt 7168metriä. Kaksitoista tuntia oli kulunut suklaan, keksien ja urheilujuoman voi-min. Otimme esiin Suomen ja Nepalin liput sekä McKinley-viirin ja otimmerunsaasti valokuvia. Kuvista tuli kuitenkin epäteräviä, koska kummankaan ka-meran automaattitarkennus ei toiminut kunnolla sumussa.

Sumu ja lumihiutaleet pyyhkivät ympärillä ja mieli oli alakuloinen. Tavoite olikuitenkin saavutettu. Juuri kun olimme laskeutumassa huipulta, avautui Ma-kalun puolelle pieni aukko, josta vuori ja pala taivasta näkyivät. Pohjoisessaolisi kuitenkin näkynyt pitkälle Tiibetiin, jota läheinen Mt. Everestin muodos-tuma olisi ehkä hieman peittänyt. Itään päin olisi näkynyt reilusti yli Kang-chenjungan, lännessä olisivat ehkä häämöttäneet Manaslu, Dhaulagiri ja Anna-purna. Onneksi edes tuo reikä Makalun suuntaan avautui.

Ajanvietto huipulla jäi lyhyeksi. Ohitimme vaarallisen harjanneosuuden illanhämyssä. Oli vaikea keskittyä laskeutumaan varovasti, omat jäljetkin tuntuivatvälillä häviävän. Jussilta tippui teleskooppisauva eikä sitä enää koskaan löyty-nyt. Valoisaan aikaan helposti ylitettävät railot olivat nyt todella ikäviä. Leirilöytyi, kaasukeitin porisemaan ja pussikeitto vatsaan!

Olimme 30. ryhmä, joka on käynyt Baruntsen huipulla 40 vuoden aikana.

Paluumarssi ja retkikunnan purkaminenKoko nousu Jiristä Baruntsen huipulle oli 12 kilometriä ja välillä oli vielä las-keuduttavakin 7 kilometriä. Aikaa sivistyksen ulkopuolella oli kulunut nyt viisiviikkoa ja edessä oli viikon paluumatka. Osa porukasta lähti kantajien mukanasamaa reittiä kuin tultiin. Osa lähti pohjoiseen kohti Amphu Laptsan solaa,Imja Kholan laaksoa ja Khumbua. Perusleiristä Luklaan kului reippaalla tah-dilla sekä Hongun ja Hinkun kautta että Namchen kautta neljä kävelypäivää jamatkalla yksi lepopäivä (kartta s. 8).

Perusleiristä lähdettäessä oli varusteita kantajien harteilla 280 kg + henkilö-kohtaiset varusteet, yhteensä noin 400 kg.

Amphu Laptsan solaPerusleiristä siirtyy Amphu Laptsan eteläpuolella sijaitsevalle lammelle noinneljässä tunnissa, kun kävelee rauhallista tahtia. Tämä on suosittu yöpymis-paikka, siellä on hyviä telttapaikkoja, muutama kivinen keittosuoja ja raikastavettä. Me emme ottaneet mukaamme telttaa, vaan yövyimme keittosuojan kivi-

Varusteet 13

en kupeessa taivasalla. Mukana meillä oli pienet ja kevyet makuupussin suoja-pussit, joten pieni ripottelukaan ei olisi haitannut. Oli kaunis tähtitaivas ja läm-pötila laski kymmeneen pakkasasteeseen.

Amphu Laptsa on Hongu Kholan ja Imja Kholan välissä oleva sola. Solan kor-keus on 5800 m. Vielä 1980-luvulla käytettiin solan alimman kohdan kauttakulkevaa reittiä, joka oli kuitenkin melko vaivalloinen. Japanilaiset avasivatvuosikymmenten taitteessa uuden reitin hieman vanhan pohjoispuolelle. Reittisopii myös kantajille, jotka voivat nousta osan matkaa jäätikköä pitkin ja las-keutua sitten harjannetta pitkin polulle. Retkeilijät valitsevat kiipeilyreitin, jokakulkee kallioiden kautta ja vaatii köysivarmistuksia noin 50 m.

Amphu Laptsa on hieman hankala sola, mutta palkintona noususta ovat upeatnäkymät kolmeen ilmansuuntaan. Etelässä näkyy Hongu Khola ja Chamlang,idässä Baruntse ja Makalu. Pohjoisessa on varsinainen panoraama, joka alkaaidästä Sagarmathan vuorimuodostuman ja Baruntsen vuorimuodostuman väli-sestä harjanteesta. Harjanteesta länteen ovat 8000 metriset Lhotse Shar, Lhotse,Everest ja hieman matalampi Nuptse pitkine harjanteineen. Lhotsen eteläsei-nämän edessä erottuu juuri ja juuri pikkuinen trekkihuippu Island Peak (Imjat-se, 6189 m).

Matka Amphu Laptsan eteläpuolelta Chuckungin (4730 m) pieneen kylään vie7 tuntia ilman ruokailua. Matkalle kannattaa varata vettä mukaan, sillä ensim-mäinen moreenien salpaama lampi ohitetaan vasta 5..6 tunnin kävelyn kulut-tua. Keväällä solan juurella olevassa painanteessa on varmaankin vettä.Chuckung on siitä mukava paikka, että siellä saa olutta. Hintataso on luonnolli-sesti järkyttävä. Kaikki elintarvikkeet sekä rakennustarvikkeet kiveä lukuun-ottamatta joudutaan kantamaan ainakin 10 päivän matkan. Oluen hinnaksimuodostuu tällä tavalla noin 16 mk (0,75 l), kun se vielä Luklassa on noin 12mk. Katmandussa se on vastaavasti noin 8 mk. Yöpyminen Chuckungissa olivuoripäivistä kalliimpia, se maksoi 10 $. Syynä oli tietysti ”korkea” hintataso,olut ja tarve mässäilyyn. Toinen hyvä syy mennä Chuckungiin on, että siellä onrauhallista. Suuret ryhmät jäävät yleensä joko Tengbocheen tai kääntyvät Phe-richestä pohjoiseen.

Laskeutuminen LuklaanChuckungista laskeutuu päivässä Tengbochen pohjoispuolella sijaitsevalleAma Dablam Garden Lodgelle. Muutaman talon muodostaman kylän nimi onDeboche, siellä on myös pieni nunnaluostari. Pistäydyimme matkan varrellamyös Pherichessä, jossa sijaitsee Himalayan Rescue Associationin lääkäriase-ma. Huomasimme alkumatkalla ilmoituksen, jossa kerrottiin asemalla tutkitta-van aivojen verenkiertoa näissä korkeuksissa. Valitettavasti oli lauantai ja lää-kärit olivat Namchessa markkinoilla.

Päivä Debochesta Namcheen vie koko päivän, kun ihailee nähtävyyksiä Teng-bochessa ja tekee lenkin Khumjungin kautta. Retkikuntaa oli tukemassa myösHelkama Lumimies, joten kiinnostuksemme jetiä kohtaan oli tavallista suu-rempi. Tiesimme, että sekä Tengbochessa että Pangbochessa oli säilytettyjäännöksiä jetistä.

Tengbochen luostari paloi alkuvuodesta 1989. Korvaamattomien buddhalaistenthankojen suojelemiseksi kosteusvaurioilta ja hiililämmittimien aiheuttamaltanoelta oli luostariin asennettu sähkölämmitys. Munkit olivat poissa ja oikosul-ku sytytti tulipalon. Mukana paloi myös jetin nahka. Chuckungissa kuulimme,


että Pangbochen jetin skalppi oli varastettu paria vuotta aikaisemmin. Seuraavajuoru oli, että Khumjungin gombasta saattaisi löytyä vielä yksi päänahka.

Tengbochen ja Namchen väliltä eroaa turistireitistä polku, jota pääse Khum-jungiin. Polku nousee rinnettä ylös ja näkymät Dudh Kosille ja Ama Dabla-mille ovat hienot. Khumjung oli yllättävän iso paikka, huomattavasti isompikuin esimerkiksi Namche. Siitä on puhuttu ja kirjoitettu melko vähän, koska sesijaitsee syrjässä turistireiteiltä. Gomba löytyi helposti, mutta portit olivat lu-kossa. Meille annettiin vinkki mistä portinvartija löytyy. Vanha nainen saapuija päästi meidät luostariin, joka oli hieno paikka. Keskikäytävän vieressä olipeltinen kaappi, jonka kyljessä oli teksti ”donation box”. Sujautimme sinnereilun summan ja kysyimme jetin skalpista. Rouva avasi saman peltikaapin jasaimme vielä luvan valokuvatakin. Kyllä se päänahka näytti aidolta.

Sopivasti Namchen ja Khumjungin välillä on Hotel Everest View, jonka löy-simme hädin tuskin sumun keskeltä. Japanilaiset liikemiehet rakennuttivat ho-tellin uskoen japanilaisten turistien ryntäykseen alueelle. Lyhyen kävelymatkanpäähän Syagbocheen rakennettiin pienkonekenttä. Hotelli on jatkuvasti ollutvaikeuksissa ja välillä suljettunakin. Eipä siellä nytkään näkynyt kuin kaksiasiakasta.

Laskeuduimme Namcheen ja vietimme vapaapäivän kierrellen paikkoja.Söimme hyvin, seurustelimme muiden turistien kanssa ja myimme ylimääräisiävarusteita. Pahin retkeilysesonki oli jo ohi, mutta suosituimmissa majataloissariitti porukkaa. Päivällä oli lämpötila 15..18 °C, joten Thawa Lodgen parvek-keella pystyi nauttimaan päiväkahvit. Namchesta laskeutuu yhdessä päivässäLuklaan, se vaatii seitsemän tuntia ripeää kävelyä. Saimme myös niskaammeensimmäisen sadekuuron kuukauteen.

Usein on kätevää palata reissulta takaisin Katmanduun lentokoneella tai heli-kopterilla. Matka Luklasta maksaa 80 $ yhteen suuntaan ja siinä säästää viisipäivää jo tutuksi käyneen polun kävelemistä sekä tukalan bussimatkan. Vali-tettavasti säät ovat oikullisia ja saattavat aiheuttaa useiden päivien viivytyksen.Olemme kokeneet 4 ja 5 päivän odottelua muilla retkillä. Tällä kertaa osa po-rukasta joutui odottamaan vain yhden päivän, kun taas osa pääsi lähtemäänjuuri silloin kuin oli suunniteltukin. Nykyään Katmandun ja Luklan välillä ajaakaksi pienkoneyhtiötä ja kaksi helikopteriyhtiötä, joten tarjontaa alkaa ole-maan.

Kaikki sujui hienosti ja palasimme Katmanduun reippaampina kuin koskaan.Seuraavana päivänä Nepalin radiossa luettiin uutisissa onnistumisestamme jasanomalehdessä oli pieni uutinen. Valitettavasti samana aamuna kun me olim-me ihailleet kaunista auringonnousua Kangchenjungan suunnassa, oli vuorellakuollut venäläisiä kiipeilijöitä.

VarusteetVuoristovaellukselle kannattaa valita varusteet huolella. Varusteiden valintakiipeilyretkelle on oikeastaan helpompaa kuin vaellusretkelle, sillä useita va-rusteita on pakko ottaa kahdet. Vaellusretken yhdellä varustekerralla on tultavatoimeen alusta loppuun.

Varusteita valittaessa tulee keskittyä oleelliseen: kova reissu - kovat varusteet.Kompromissejä joutuu kieltämättä välillä tekemään, sillä jotkut varusteet ovatyksinkertaisesti liian kalliita eikä matkan budjetissa ole aina joustoa.

Varusteet 15

Varustelistaa laatiessamme jaottelimme varusteet henkilökohtaisiin ja retki-kuntakohtaisiin. Retkikuntavarusteet jaettiin vielä erikseen vaellus- ja kiipei-lyosuuksien varusteisiin.

TekstiilitHenkilökohtaisissa varusteissa päädyimme alusvaatteiden osalta Craft-aluskerrastoihin. Paidat olivat ilman kaulusta, parempi vaihtoehto olisi var-maan ollut poolokauluksellinen malli. Muuten alusasut olivat hyvät. Sukkinaolivat Craftin pumppusukat sekä Brooksin urheilusukat. Fleece-takit olivat McKinley -mallistosta, samoin tuulipuvut vaellusosuudella. Ei ole moitteen sanaasanottavana.

Päällimmäiseksi asuksi valittiin kiipeilyosuudelle Haglöfsin Goretexia olevatretkikuntatakit ja haalarihousut, jotka toimivatkin moitteettomasti. Päähineinäoli vaellusosuudella sponsoreiden lippalakkeja ja perusleirin jälkeen Tiina Pa-lomäen valmistamat action kangas/fleece -päähineet korvien yli tulevilla lie-peillä. Ne olivat kerrassaan erinomaiset.

Vaellusjalkineina olivat kevyet Mc Kinleyn Santa Fe -retkikengät Vibram-pohjalla. Varajalkineina oli Brooksin ilmatyynytossut. Kiipeilyosuudella jalki-neina oli erilaisia Koflach-kenkiä. Kovassa -20 °C pakkasessa eivät kiipeily-kengät olisi yksin riittäneet, joen niiden päällä käytettiin Wild Countryn Tund-ra-säärystimiä. Käsissä oli Salewan lapasia sekä Wild Countryn sormikkaita jaGoretex-rukkasia. Lähestymismarssilla tarvitsi kevyet sormikkaat, jotka olivathyvät ylempänä leirikäytössä.

Majoittumiseen käytimme vaellusosuudella ja perusleirissä McKinleyn Puebla-telttaa, joka on tunnelimallia. Teltta on riittävän tilava kahden hengen pitkäai-kaiseen käyttöön ja siinä on tosi tilava absidi tavaroiden säilytykseen. Ylävuo-ristotelttana oli Wild Countryn High Altitude Quasar tunneli-teltta, sen kovasta4,5 kg painosta huolimatta. Mieltä lämmitti kuitenkin varmuus siitä, että ma-joite pysyy pystyssä kovissakin olosuhteissa. Telttakiiloina käytimme 30 cmpituisia alumiiniprofiileja.

Varusteiden kantaminen sekä vaelluksella että kiipeilyosuudella hoidettiinMcKinleyn Katanga 65- ja Denali 40 -repuilla. Kantolaitteet olivat moitteetto-mia, Katangan reppupussista löytyi pari yksityiskohtaa, joita parantamalla siitäsaa vieläkin paremman. Kantajien mukana oli Deveconin lätkäkasseja, pari 120l ja pari 40 l polyeteenitynnyriä. Tynnyrit käyvät reissun jälkeen hyvin kaupak-si.

Makuupusseina oli McKinley Arctic Thermot, joiden paino on 2,0 kg, täyttee-nä 3M Lite loft. Paino on optimaalinen ja kovemmille pakkasille kiipeilijöiltälöytyi untuvatakkia ym. muuta lisälämmikettä. Kosteutta pussi sietää kiitetä-västi.

HardwareKeittopuuhat hoidettiin vaelluksella ja perusleirissä kerosiinikeittimellä, jotkaolivat mallia ”aito nepalilainen”. Kiipeilyosuudella käytettiin Tehokaasu Oy:nmaahantuomia Camping Gaz C206 keittimiä, joihin yhdistettiin Markill-tuulisuoja/kattila -sarja. Yhdistelmän voi ripustaa teltan kattoon tai vapaastiseisomaan. Kaasuina oli Camping Gaz propaani/butaani -seoskaasu (40/60).Kaasu ja keittimet toimivat moitteettomasti. Sytkärit toimivat heikosti 5,5 km


jälkeen ja herkesivät toimimasta kokonaan 6,5 km:ssä. Tulitikut toimivat tä-mänkin jälkeen, jos ne vain olivat kuivia.

Kiipeilyvälineinä oli sekalainen valikoima titaaniruuveja (30 kpl), karabiineja(40 kpl), jumarit (4 kpl), Petzl Gourou-valjaat, 300 m φ 8 mm köyttä ja 50 m φ11 mm köyttä, Camp- ja Salewa-hakkuja sekä jääraudat. Lumivarmistukseen jatelttojen kiinnitykseen käytettiin alumiiniputkia (4 kpl) ja alumiiniprofiileja (26kpl). Jääruuveja ja karabiineja oli kaksinkertainen määrä todelliseen tarpeeseennähden, muita varusteita oli juuri sopivasti.

Jäätikkölasit teetettiin Kiipeilykeskuksesta hankittuihin Campin kehyksiin.Naapurin optikolla teetettiin joihinkin linsseihin harmaa ja joihinkin kelta-oranssi sävytys. Otsalamppuina olivat Petzlin mallit Zoom ja Arctic, joissapattereina Duracellit. Pattereita ei otsalapuissa loppujen lopuksi kulunut pal-joakaan, koska kiipeilyosuudelle osui täysikuu.

Mukana oli myös kaksi erinomaista Nissan-termospulloa, joskin perusleirissäolisi ollut hyvä olla vielä lisäksi isompia termareita. Niitä saa Katmandustaedullisesti. Muita pienempiä varusteita olivat Suomen Lämpömittari Oy:n di-gitaalimittari No. 880, Hedengrenin kauppaama W 10 tuulimittari (0-26 m/s)sekä Suunto Oy:n kompassit KB 14, M-3 ja erityisen pätevä peilikompassiMC-10.

Teleskooppisauvoille oli kovasti käyttöä. Mukana oli kaksi Fiskarsin pientä jakevyttä lumilapiota, jotka olivat mainioita.

Varoituksen sanaRetkikuntien määrä Nepalissa on vähentynyt viime vuosina. Tämä vaikuttaamyös myynnissä olevien varusteiden määrään ja laatuun. Kopiota on myynnis-sä. Meillä oli pieniä vaikeuksia jääruuvien, alumiinikulmien ja -putkien ym.kiipeilyvarusteiden kanssa. Erityisen vaikeaa oli löytää Markill-tuulisuojia jajousivaaka 30 kg asteikolla. Hyviä liikkeitä kannattaa kysellä tutuilta.

VarustelistaListassa on lueteltu neljän hengen porukan varusteet

1. Henkilökohtainen varustus lkm (vara)1.1 Vaatetusalusasut 16pumppusukat 12 (2)tavalliset sukat 12villasukat 4lämpökerrastot 4t-paidat, tavalliset 12t-paidat, retkikuntamalli 8shortsit 4pipo 4 (2)aurinkohattu 4kaulaliina 4sormikkaat 4villarukkaset 2muut rukkaset 2päällysrukkaset 4gollege-paita tai villapaita 4fleecetakki 4

fleece- tai muut välihousut 4Goretex-takki 4Goretex-housut/ -haalarit 4untuvatakki 4trekking-kengät 4paino 45 kg

1.2 Henkilökohtaiset kiipeilyvarusteetjäätikkölasit 4myrskylasit 2säärystimet 4 (1)ylävuoristokengät 4valjaat 4jumari 4laskeutumiskahdeksikko 4jääraudat 4 (1)jäähakku, kiipeily- 4jäähakku, vaellus- 4fiffikoukku 4

Varusteet 17

Prusik-narut 8teleskooppisauva, pari 4reppu, 65 l 4avaimet jäärautoihin, hakkuihin ym. henkilö-kohtaisiin varusteisiinpaino 35 kg

1.3 Muutfilmit, dia + negatiivi 70valokuvakamerat 4aurinkolasit 2otsalamppu + varapolttimot 4paristot 20vesipullo, 1-1,5 l 4termospullo, 0,75-1 l 4aurinkovoide, huulirasva 4linkkuveitsi 4tulitikut + sytyttimet 20+10makuupussi 4makuupussin suojapussi 4makuualusta 8ruokailuvälineet 4ensiaputarvikkeetkirjoitus-, muistiinpanovälineet, tilikirjawalkman, kasetit, paristot 2minishakki, monopolivaaka 0-30 kgkorjaustarvikkeitapassitpassikuvia trekkilupaanpaino 35 kg

2. Retkikuntavarusteet, perusleiriin astikuljetustynnyrit, 120 l 3kuljetustynnyrit, 40 l 2kartat 3kompassit 2kaasukeittimet 4kaasuvalaisin 1kaasusäiliöt 24 (6)base camp -teltat (McKinley Puebla) 2keittiöteltta 1kynttilöitä, tulitikkujakerosiinikeitin 2 (1)kerosiinilamppu 1lampun varalasi ja -sukkia 1kattilat + padat, keittiötarvikkeetruokailutarvikkeet, tarjottimiakerosiini 140 llämpömittari 1tuulimittari 1vihellyspilli 3lippunarua, teippiä, pyykkipojatpesupulverirukousliputpaino >200 kg

3. Retkikuntavarusteet, perusleirin jälkeenviila, pieni 2köysi, 8..9 mm, metriä 300ylävuoristoteltat (Quasar) 2

lumilapio (Fiskars) 2jääruuvi, titan 30jääruuvin putsari 1sulkurengas, HMS 8sulkurengas 30lumiankkuri, alumiiniputki 4lumiankkuri, alumiiniprofiili 4kiilat 10teltta-ankkurit, 6" rautanaulat 30slinga, lyhyt 12slinga, pitkä 12bambukepit ja liput 20paino 40 kg

4. Nepalilaisille työntekijöille hankittavatvarusteetlämpökerrastot 3t-paita 3trekking-housut 3sukat + villasukat 6sormikkaat tai villalapaset 3pipo 3villapaita 3tuulitakki tai anorakki 3tuulihousut tai vast. 3sadetakki 3makuupussi (1+1+2) 4makuualusta 3trekkikengät 3reppu 3aurinkolasit 3base camp -teltat 3kantajien varusteet (lapaset, pipot, villasukat,aurinkolasit, villapaita, collegeasu, kaikkia 35kpl)paino 100 kg


Ruokailu ja ravintoRuuanvalmistuksessa käytettyä vettä ei desinfioitu kemiallisesti eikä suodatettuaktiivihiilen- tai muun suodattimen läpi. Ruoka pyrittiin valmistamaan mah-dollisimman hygieenisesti, vesi ja ruoka keitettiin.

Juomavesi desinfioitiin perusleirin alapuolisessa maastossa käyttämällä jodi-tippoja. Käytetty liuos oli Katmandusta ostettu Lukol’s Solution, jota lisättiinnoin 5 tippaa/litraan vettä. Liuoksen annettiin vaikuttaa 20 minuuttia. Mukanaoli myös jodittomia, amerikkalaisvalmisteisia vedenpuhdistustabletteja, muttaniitä ei käytetty. Tabletit eivät tapa alkueläimiä, esim. ameeboja.

YlävuoristoruuatPerusleirin yläpuolella käytettäviksi varattiin seuraavan luettelon elintarvik-keet. Suluissa on ylämääräisiksi jääneet ruuat. Nousuun käytetyn 18 vuorokau-den aikana neljä miestä söi yhteensä 46 vuorokauden ruoka-annokset. Loputannokset syötiin perusleirin ruuista, sillä osa päivistä alkoi ja päättyi tai pel-kästään päättyi perusleiriin. Kiipeilyosuuden aikana päivän pääateria syötiinillalla 18-19 aikoihin.

Suomesta kiipeilyosuudelleviedyt varattu (jäi yli)Blå Band retkimuona 12 (1)Currykanakeitto 5 (2)Gulashikeitto 5 (3)Hapankorput (ltko) 5 (2)Hartsport (pss) 50 (40)Hedelmäsokeri (pss) 10 (2)Herkkusienikeitto 14 (7)Jalostajan pata-ainekset 8 (2)Kaakaovanukas 3 (2)Katkarapukeitto 14 (9)Kuumat kupit 54 (23)Mexicanakeitto 5 (2)Minestronekeitto 1 (-)Mustikkakeitto 12 (3)Muut keitot 2 (2)Ohukaisjauhe 2 (2)Perunamuusi 10 (1)Pinaattikeitto 6 (2)Sipulikeitto 6 (2)Sitruunatee (prk) 2 (1)Vaniljavanukas 3 (1)Yrttijuoma (prk) 4 (2,5)

Nepalista kiipeilyosuudelleostetut: kulutusKeksit (pkt) 15Noodelit (pss) 4Säilykkeet 4

Pikakahvi (kg) 0,2Tee (pss) 10Sokeri (kg) 1,2Kananmunat (kpl) 20Juusto (kg) 0,2Kaakao (kg) 0,1Maitojauhe (kg) 0,2Patasuti (kpl) 2Kaasurasiat 22Kynttilät (kpl) 7WC-paperi (rulla) 3

Retkiosuuden tarvikkeita:Chili (pss) 5Hedelmäsäilyke (prk) 6Hillot (prk) 6Hunaja (prk) 12Jauho (kg) 35Juusto (kg) 1Kaakao (kg) 5Kananmunat (kpl) 300Kanasäilyke (prk) 24Katkaravut (prk) 6Ketchup (pl) 10Kinkkurulla (prk) 10Kuivattu liha (kg) 5Kuivattu omena (kg) 1,5Kynttilä (kpl) 60Leivinjauhe (pss) 2Maitojauhe (kg) 6

Majoneesi (pl) 5Makaroni (pkt) 20Masala (pss) 8Mustapippuri (pss) 5Mysli (pss) 16Nenäliina (pkt) 6Nescafe (kg) 2Noodeli (pss) 36Pikanoodeli (pss) 60Puuro (pss) 10Riisi (kg) 60Ruokaöljy (l) 1Salami (pötkö) 1Sardiini (prk) 5Sekalaiset keksit (ltk) 12Sipuli (kg) 10Soijakastike (pl) 3Sokeri (kg) 30Suola (pss) 5Säilykenakit (prk) 10Tee (kg) 4Tonnikala (prk) 10Valkosipuli (kg) 3Vihanneksia (kg) 20Vihreät pavut (kg) 4Viinietikka (pl) 2Voi (kg) 6WC-paperi (rll) 35

Terveydenhuolto 19

TerveydenhuoltoHyvä terveydenhuolto on yksi onnistuneen kiipeilymatkan peruspilareita. Kii-peilijää eivät vaani ainoastaan vuoriston epävakaat luonnonolosuhteet vaanmyös usein normaaliolosuhteissa vaarattomat sairaudet. Niinkin tavalliset sai-raudet kuin flunssa ja vatsasairaus voivat pilata kiipeilijän mahdollisuudetvalloittaa vuori. Korkealla vuoristossa kiipeilijä joutuu taas taistelemaan so-peutumiskykynsä äärirajoilla: erilaiset ödeemat eli turvotustilat voivat pahim-massa tapauksessa johtaa vakaviin seuraamuksiin. Baruntsen retkikunnalla olionnea matkassa ja pahoilta sairastumisilta säästyttiin. Yhtenä osatekijänä on-nistuneella retkellä oli tilanteiden ennakointi ja ennaltaehkäisy.

Suunnitellessamme retkikunnan ensiapulaukkua otimme periaatteeksi valita si-sältö aikaisempien retkien kokemusten perusteella. Valintaa helpotti huomatta-vasti se, että olimme kiipeilleet ja retkeilleet yhdessä useita vuosia ja tunsimmetoisemme varsin hyvin sekä vastaan tulevat ongelmat. Miettiessämme mahdol-lisia eteen tulevia ongelmia, nousivat esiin seuraavaa: suolisto- ja hengitys-tieinfektiot, tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat, kantajien ja oppaiden tervey-denhuolto sekä ylävuoristoon liittyvät ongelmat. Ennen retkeä kerättiin tietoaeri sairauksista, niiden oireista sekä lääkityksestä. Kerätystä tiedosta koottiinmuistivihko, joka oli hyvänä apuna Wilkersonin Medicine for mountaineering -teoksen kanssa.

Rokotusohjelma aloitettiin kaksi kuukautta ennen lähtöä. Suoja tarkistettiinseuraavia tauteja vastaan: kolera, aivokalvontulehdus, jäykkäkouristus, mala-ria, maksatulehdus, lavantauti, polio sekä keltakuume. Jos aikoo käydä troop-pisemmassa osassa Nepalia, kannattaa ottaa vielä suoja japanilaista aivokuu-metta vastaan.

Suolisto- ja hengitystieinfektiotEri tasoiset suolistoinfektiot ovat erittäin tavallisia Nepalin matkaajaa kohtaa-via ongelmia. Syynä on usein saastunut ruoka, jollaista on hyvin vaikea välttää.Retkikunnan ruuanvalmistuksessa käytetään hyviä raaka-aineita, mutta vesi voiolla pilaantunutta. Majatalojen juomissa ja ruuissa on hyvin usein epäpuhtauk-sia.

Suolistoinfektioita on hyvin vaikea diagnostisoida tarkasti, koska useimmatsairaudet vaativat laboratoriotutkimuksen varmuuden saamiseksi. Retkikuntanoudatti vatsasairauden ilmaantuessa seuraavaa käytäntöä. Kuumeettomassaripulissa hoitona käytetään nestepaastoa, jonka jälkeen aloitetaan vähämaustei-nen ruokavalio. Kuumeisessa ripulissa aloitetaan antibioottikuuri ja levätäänhyvin. Retkikunnastamme yksi jäsen joutui turvautumaan antibioottikuuriin(Ciproxin) ja noin 5 päivän lepoon.

Hengitystieinfektiot haittasivat retkikuntaamme koko retken ajan. Alkunsa nesaivat Katmandun pölyisestä ja saasteisesta ilmasta. Oireina oli ärsyttävä yskäja sitkeä limaisuus keuhkoissa. Vuoristossa ärsyttävänä tekijänä oli kuiva jakylmä ilma liittyen hengästymiseen.

Ainakin yksi varma keuhkoputkentulehdus diagnostisoitiin. Lääkityksenäkäytettiin Doximyciä sekä Katmandun apteekeista ostettuja Codeiinipillereitä.Myöhemmin potilas otti vielä Bactrim ds -antibioottikuurin, joka oli myöshankittu Katmandusta.


Yskänärsytykseen ja liman irrotukseen käytettiin Silomatia ja Medipektiä pille-rimuodoissa. Potilaiden oireet vähenivät lääkityksellä, mutta eivät täysin pois-tuneet. Uskoisimme, että lääkkeillä pystyttiin kuitenkin ehkäisemään tilanteenpaheneminen.

Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmatTavallisimpia eteen tulevia ongelmia ovat ylirasituksesta tai onnettomuuksistajohtuvat jalkojen nivelten tai jänteiden kiinnityskohtien ongelmat. Pitkät, tun-teja jatkuvat laskeutumiset pistävät polvinivelet koville ja ylirasituksessa eri-laisten venähdysten yms. riski kasvaa. Kivikoissa on helppo kaatua, varsinkinrepun kanssa. Tällöin loukkaa usein myös kätensä ottaessaan kaatumista vas-taan.

Retkikuntamme säästyi vaikeilta nyrjähdyksiltä tai traumoilta eikä nilkka- taipolvitukea tai ortopedista kipsisidettä tarvittu. Urheiluteipin kulutus ylitti kui-tenkin ennakko-odotukset ja sitä jouduttiin säästelemään retken loppuvaihees-sa. Vaellusosuudella jouduttiin turvautumaan kahteen polviteippaukseen, joistatoinen tehtiin ranskalaiselle trekkaajalle. Lisäksi teippiä kului jalkojen hierty-mien päälle.

Kantajien terveydenhuoltoKantajien ja oppaiden terveydenhuolto mietitytti paljon ennen matkaa. Kiipei-lyluvan mukana tulleissa säännöissä edellytettiin, että retkikunta huolehtiikantajien ja oppaiden terveydestä ja varaa tarvittavia lääkkeitä heitä varten.Mitään erityislääkkeitä juuri heitä varten emme kuitenkaan varanneet, vaanlääkelaukkuun otettiin mukaan mielestämme riittävä määrä lääkkeitä.

Matkan kuluessa erilaisia terveysongelmia sitten alkoikin ilmetä. Jalkojenruhjevammat kantajilla olivat tavallisia. Niitä paikkailtiin iltaisin urheiluteip-piä, haavasiteitä, Neoamiseptiä ja Basimycin-puuteria apuna käyttäen.

Kun lähestymismarssilla alettiin lähestyä 4000 metrin korkeutta, alkoivat tyy-pilliset akuutin vuoristotaudin oireet. Joillakin oli ehkä kyseessä "filmausta",mutta yllättävän monella oli silti päänsärkyä ja pahoinvointia. Ketorin 100 mgtuntui tehoavan ja rauhoittavan tilannetta varsin hyvin. Lähes koko 30 pillerinarsenaali kuluikin kantajille. Lisäksi yskä oli korkealla hyvin yleistä. Tähänvaivaan jaettiin Silomat-pillereitä.

Joillakin kantajilla oli selviä vilustumisoireita ja tällöin käytettiin Paratabs 500mg pillereitä. Oppaamme valvoi, että lääkkeet tuli otettua ajallaan ja raportoimeille sairaista kantajista. Muutama kantaja jouduttiin käännyttämään takaisinsairauden takia. Oppaan huolenpidolla oli selvä positiivinen psykologinen vai-kutus kantajaryhmään.

Ylävuoriston ongelmatYlävuoriston ongelmia pohdittaessa tulivat ensimmäisinä mieleen korkeudestajohtuvat ödeematilat, auringon aiheuttamat ongelmat ja erilaiset katastrofit,kuten lumivyöryt, tulipalot tms. Lähes kaikki ylävuoriston aiheuttamat hanka-luudet pystyy kuitenkin välttämään tarkalla ennakoinnilla ja ennaltaehkäisyllä.

Seurasimme koko matkan ajan sydämen aamulepopulssia aina 1000 metristäylöspäin saadaksemme tarkan kuvan sydämen syketasosta. Näin pyrimme saa-

Terveydenhuolto 21

maan viitteitä mahdollisen ödeematilan kehityksestä. Käytössämme oli PolarinElectron Accurax-sykemittareita, joilla olisi voinut myös mahdollisessa hätäti-lanteessa seurata loukkaantuneen sydämen sykettä. Sykemittareita käytettiinpääasiassa kuitenkin sydämen rasitussykkeen mittauksiin.

Auringosta oli joillekin retkikuntamme jäsenille ongelmia. Lähes kolme viik-koa jatkuva kirkas UV-pitoinen auringonpaiste aiheutti silmien vesittelyä, hy-vistä aurinkolaseista huolimatta. Syynä oli joko aurinkolasien sivusuojat tai au-rinkovoiteiden aiheuttama ärsytystila. Selvyyttä asialle ei tullut. Aurinko aihe-utti myös yhdelle retkikuntamme jäsenelle lähes 2. asteen palovamman nenän-varteen. Vamma hoidettiin Bacimycin-puuterilla ja sidetaitoksella. Lievemmätpalovammat ehkäistiin Pantysonilla.

Lieviä auringonpistoksia saatiin muutamia. Sellainen syntyy helposti kun viet-tää pitkän päivän jäätiköllä ja juo vähän. Lievistä auringonpistoista selvittiinKetorinilla, urheilujuomalla ja levolla.

Yleisesti ottaen selvisimme matkasta varsin vähäisin terveydellisin ongelmin,mikä mahdollisti täysipainoisen paneutumisen kiipeilyyn ja onnistuneeseensuoritukseen. Uskoisimme, että EA-laukkumme sisältö on aika ihanteellinentämän tasoiselle kiipeilymatkalle. Se on kuitenkin mietitty Baruntse 94-retkikunnan tarpeita vastaavaksi eikä näin ole mikään patenttiratkaisu kaikillekiipeilyreissuille.

SiteetEA-yksikkö 2: Haavaside 10x20 cm 2 kpl

Haavaside 20x38 cm 1 kplJoustoside 8 cm 1 kplKolmioliina 2 kpl

EA-yksikkö 3: Suojaside 60x60 cm 1 kplSuojaside 30x70 cm 1 kplJoustoside 10 cm 1 kplKolmioliina 2 kpl

Muut siteet: Haavaside 7,5x7,5 cm 5 kplHaavaside 10x10 cm 2 kplSideharso 10 cm x 10m 1 kplJoustoside 10 cm 1 kplEnsiside: haavatyyny, joustosideTukiverkko: raajakoko, pääkokoLaastarit: Rulla ja irto

Urheiluteipit: Leukotape, joustamaton 2 rlaComprilan, joustava 1 rlaIdealside 1 rla

Tuet: Polvituki, putkimalli 1 kplNilkkatuki, lenkkimalli 1 kplOrtopedinen kipsiside 1 rlaKipsivanu 1 rla

Muut: Lämpöpeite, aluminoitu 1 kplInjektioruisku ja neulat,5 ml sekä 0,8 x 40 ja 0,45 x 16Pipetti 1 kplKuumemittari 1 kplStetoskooppi 1 kplTutkimuskäsineet 2 kpl

LääkkeetBacimycin puuteri, 30g, märkivät ihoinfektiot,haavat, palovammat. 2 plo.

Bacipact voide/salva, 20 g, märkivät ihoinfekti-ot, haavat, palovammat.

Bekoforte, B vitamiini

Ciproxin, antibiootti, 250 mg, 20 tbl, 1-2 kuuria.Hengitys ja virtsatieinfektiot, salmonelloosit jamuut suolistoinfektiot. Nautitaan 2 kertaa/vrk 5-10 vrk ajan. Hoitoa on jatkettava 3 vrk oirei-den/kuumeen laskemisen jälkeen. Lääke onotettava tyhjään vatsaan.

Daktacort 30 g, emulsiovoide, ihon ja kynsiensieni infektiot. Voidellaan 1-2 kertaa/vrk infek-tiokohtaan.

Doximed, antibiootti, 150 mg, 20 tbl, 1-2 kuuria.Poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdus, keuhko-kuume. Annokset samat kuin Doximycinissä.

Doximycin, antibiootti, 150 mg, 20 tbl, 1-2 kuu-ria. Poskiontelo- ja keuhkoputkentulehdus,keuhkokuume. Aluksi yksi tabletti, sitten 1 tabl.vuorokaudessa. Vaikeat infektiot 2 tabl/vrk. Au-rinkoherkistymistä kuvattu. Tabletit on nautittavaruoan ja runsaan nesteen kera. Ei ennen nukku-maan menoa.

Imodium, ripulilääke, 2 mg, 32 tbl. Epäspesifitripulit. Aluksi kaksi tablettia, myöhemmin yksijokaisen ripulin jälkeen, enintään 8 tbl/vrk. Eisaa käyttää salmonellaan, punatautiin tai e-coli -bakteerin aiheuttamiin ripuleihin.


Ketorin 100 mg ja 200 mg, 30 tbl ja 10 tbl, ki-pulääke. Migreeniin, traumojen jälkeen tuleh-dusta ja turvotusta poistava vaikutus. Nautitaan100 mg 2-3 kertaa/vrk tai 200 mg 1 kerta/vrk.

Kyypakkaus 50 mg, 3 tbl, hyönteisten ja käär-meiden puremat.

Medipekt 4 mg, sitkeän liman irrottaja.

Neoamisept, 30 kpl, haavojen puhdistuspyyhe.

Oftan Akvakol 5 ml silmätippa, sidekalvontu-lehdukset, infektion ehkäisy traumojen yhteydes-sä, Tiputetaan 6-8 kertaa /vrk.

Oftan Chlora 10 mg silmävoide, sidekalvontu-lehdukset. Infektioiden ehkäisy traumojen yh-teydessä, useasti päivässä alaluomen sidekalvol-le.

Oxy, happiaerosoli, 500 ml, ruumiillisesta rasi-tuksesta johtuva tilapäinen hapentarve. 2 plo

Pantyson 20g, emulsiovoide, auringonpoltta-miin. 2 kpl. Voidellaan 2-3 kertaa /vrk. Voitelunjälkeen on iho suojattava auringolta.

Paratabs 500 mg, 30 kpl, kuume ja kiputilojenhoitoon. Nautitaan 1-2 kertaa/vrk, enintään 3kpl/vrk.

Sibicort 20 g, voide, bakteerien aiheuttamat ihoongelmat. Käytetään 1-3 kertaa/vrk. Kohde suo-jattava auringolta.

Silomat, yskänärsytykseen, 40 mg, 100 kpl.Nautitaan 1-3 kertaa/vrk.

V-Pen Mega 660 mg, 30 tbl, ylempien hengi-tysteiden infektiot. Nautitaan ½ -1 tablettia ker-ralla, 3-4 kertaa/vrk.

Sinkkivoide, 25g, paikallinen aurinkovoide.

Ödemin 250 mg, 30 tbl, vuoristotaudin akuutti-vaiheen oireiden ennaltaehkäisyyn, ödeematilat.Jaksottaisesti: 1-2 tabl. joka toinen päivä.

Lisäksi kullakin oli henkilökohtaiset lääkkeet,kuten esimerkiksi malaria-lääkkeet (Heliopar,Palundrine), kipulääkkeet (Panadol, Burana) se-kä monivitamiinit (Multitabs tms).

Talous 23

DokumentointiKuten yleensäkin kaikissa projekteissa, tulee retkikunnan pitää tarkkaa huoltapapereistaan. Alkuvalmisteluiden aikana kertyy arkistoitavaa talousarvioista,varusteluetteloista, sponsorikandidaattiluetteloista, kirjeenvaihdosta sponsorei-den kanssa, tarjouspyynnöistä trekkitoimistoilta ja vastauksista, kirjeenvaih-dosta valitun toimiston kanssa, kiipeilylupahakemuksesta liitteineen, retkikun-nan esitteistä ym.

Jos retkikunnalle hankitaan ulkopuolista rahoitusta, tulee laatia selkeät esitteetja kirjeet. Sponsorikandidaattia kannattaa aluksi lähestyä sillä tavalla, jokaomasta mielestä tuntuisi sopivan hänelle. Ensikontaktin jälkeen sen sitten nä-kee, mihin suuntaan menee. Jos sopivia tukijoita ei ole ennestään tiedossa, jou-dutaan yhtä saatua sponsoria kohti ottamaan yhteyttä kolmeen...neljään yhti-öön. Markkinoinnista vastaavat henkilöt haluavat pitkän valmisteluajan, jotenpääsponsoreita tulee etsiä viimeistään 8..10 kuukautta ennen lähtöä.

Varustusta mietittäessä on myös sovittava miten dokumentointia paikan päällähoidetaan. Me pidimme erikseen retkikunnan virallisen kirjanpidon ja henkilö-kohtaiset kirjanpidot.

Retkikunnan kirjanpitoon kuului tilikirja. Tilikirjoja oli itse asiassa kaksi, toi-nen paperilla ja toinen taskutietokoneessa. Mukanamme oli Psion Series 3a -taskutietokone, jossa pidimme sponsorikortistoa, päiväkirjaa ja tilikirjaa. Tie-dot pystyi siirtämään kätevästi kotimikroon. Kaksi tilikirjaa on hyvä siitäsyystä, että jos toinen varastetaan, hukkuu tai kastuu, on toinen vielä käytetä-vissä. Reissun aikana tulee usein myös tilanteita, että porukka on eri paikoissaja maksuja täytyisi hoitaa. Silloin kaikki tulee ylös heti.

Lisäksi mukana oli luettelo sponsoreille hoidettavista asioista, esimerkiksi ku-vattavista retkeilyvarusteista. Ostoslistaksi oli oma vihko, mutta sen käyttö eiollut tehokasta. Samoin oli tarkoitus pitää retkikunnan virallista päiväkirjaa,mutta sellaista ei koskaan hankittu.

Kameroita meillä oli mukana viisi: yksi järjestelmäkamera objektiivina zoom28-200 mm (Minolta 5000 AF, Tamron AF), kaksi vedenpitävää salamalla va-rustettua kiinteäobjektiivista kameraa (Fujica HD), yksi vedenpitävä salamallavarustettu zoom-kamera 35-90 mm (Pentax Zoom 90 WR) ja yksi zoomilla va-rustettu kamera (Olympus AZ 300).

Filmirullia oli mukana 70 kappaletta, joista kuvattiin 60. Ne olivat Fujin Velviaja Sensia -filmejä, joiden herkkyys oli 50-100 ISO. Filmipituudet olivat 24 ja36. Järjestelmäkamerassa pidettiin jatkuvasti UV-suodinta. Mukana oli myöspolarisaatiosuodin, mutta sitä ei käytetty.

Lopputulokseen voi olla tyytyväinen, kuvia otettiin yli 2000. Hyviä kuvia ker-tyi noin 400, koska oikean valotuksen saaminen automaattikameroilla vuorillaon hankalaa. Samoin kuvien sisällön tulee olla riittävän hyvä, jotta niitä viitsiiesitellä. Todella hyviä kuvia on odotettavissa 1-2 kpl/filmi. Tavallisia hyviäkuvia tulee noin 5-10 kpl/filmi.

Filmit voi kehittää Katmandussa. Se on edullista ja lopputulos on ollut hyvä.Osa rullista kehitettiin (kalliisti) Suomessa, mutta niiden laatukin oli vastaa-vasti hieman parempi.


TalousKustannusarvio laadittiin kokonaisuudessaan ensimmäisen kerran lokakuussa1993 ja toisen kerran elokuussa 1994. Jälkimmäistä arviota tarkistettiin useaanotteeseen matkan aikana.

Menot arvioitiin eri vaiheissa seuraavasti, vertailuna myös toteutuma. Rahayk-sikkönä Yhdysvaltain dollari.

Menoarvion osa Menoarvio 10/93 Menoarvio 8/94 Toteutuma

Kiipeilyluvat,nepalilaisten pal-kat ja varusteet

7 480 6 715 7 927

Retkikunnan jä-senten kuljetus-kulut

4 950 5 210 4 842

Retkikunnan ruoat 2 330 2 150 4 353

Kiipeilytarvikkeet 2 215 1 100 1 519

Jätehuoltopantti 1) 2 000 2 000 2 000

Yhteensä 18 975 17 175 20 6411) Jätehuoltopantti palautetaan

Vaihtokurssi retkikunnan vaihtaessa valuuttaa oli 5,10 mk/1 USD. Katmandus-sa oli vaihtokurssi dollarista Nepalin rupiaan 52 NRp/1 USD.

Toteutuneet kulutSeuraavassa luettelossa on esitetty retkikunnan toteutuneet kustannukset mah-dollisimman tarkasti. Luonnollisesti osa kustannuksista puuttuu, koska saimmerunsaasti varusteita ja ruokaa sponsoritukena (arvo ehkä 20..30 000 mk). Pää-osan varusteista omistimme ennestään, kuluneiden tilalle hankittiin jonkin ver-ran uusia. Kotimaassa syntyneet puhelin-, telefax-, posti-, paperi- ym. kulutpuuttuvat myös (noin 3 000 mk). Kaikki työ retkikunnan eteen on tehty vapaa-ajalla eikä palkkakuluja ole luonnollisestikaan syntynyt. Vapaa-aikaa on koti-maassa kulunut noin 800 tuntia.

Kustannuksiin sisältyy retkikunnan maksamien kulujen ja palkojen lisäksi nel-jän miehen eläminen Katmandussa (17.-23.9. ja 2.-12.11.95), vuoristovaellus-ja kiipeilyosuuksilla. Eläminen Katmandussa on kustannuksiltaan noin 3-4kertaa niin kallista kuin vuoristovaelluksella. Hinnat ovat U.S. dollareissa.

1.1 Kiipeilylupa ja nepalilaisten kulut kommentitkiipeilylupa 2000viisumit 208trekkitoimiston palkkio 400 edullinensherpojen vakuutus 300palkat, LO+sherpat 1318palkat, kantajat + varusteet 3227kuljetuskulut 128

Talous 25

majoitukset, ruokailu 346jätehuoltopantti 0Yhteensä 7927

1.2 Retkikunnan kuljetuskulutlennot, ulkomaa 2807 Aeroflotlento Lukla-Ktm 360rahtikulut, ulkomaa 1128 edullinen molempiin suuntiinrahtikulut Nepalissa 232tullimaksut 114retkikuntakulut Katmandu 201Yhteensä 4842

1.3 Retkikunnan asuminen ja ruuatkulut Katmandussa 2868kulut trekillä 624lähestymismarssi- ja perusleiriruuat 848vuoriruuat ja juomat 13 100% sponsoroituYhteensä 4353

1.4 Trekki- ja kiipeilytarvikkeettrekkivarusteiden osto 539 vain pakollisetkiipeilyvarusteiden osto 1259 kulutustavaraayleiset hankinnat 54tulot varusteiden myynnistä -333 30..40% hankintahinnastaYhteensä 1519

Nepalissa retkikuntaluvalla kiipeilevä porukka tarvitsee noin 7-8 kantajaa yhtäretkikunnan jäsentä kohti. Meillä kantajia oli Luklasta lähdettäessä 37, jokaviidellä suomalaisella jaettuna on 7,4 kantajaa/retkikuntalainen. Seuraavaksiperusleiriin saapuneilla saksalaisilla oli muistaaksemme 56 kantajaa, joka kah-deksalla saksalaisella jaettuna on 7,0 kantajaa/ retkikuntalainen. Paluumatkallameillä oli vain 7 kantajaa, mutta kannettavien kilojen perusteella heitä olisi pi-tänyt olla 11.

Me vältyimme eräältä kustannuserältä, joka saattaa tulevaisuuden retkillä mer-kittävä: kiipeilijöiden vakuutukset. Matkavakuutuksemme sisälsivät normaalinvuorikiipeilyn, sillä se ei ole kilpaurheilua. Varmistimme asian vielä vakuutus-yhtiöstä kotimaassa. Sieltä ilmoitettiin, että vuonna 1994 normaalit matkava-kuutukset kattavat vuorikiipeilyn, mutta vakuutusehtoja ollaan parasta aikaamuuttamassa.

SuosituksiaOlemme järjestäneet isompia kiipeilyreissuja vain Nepaliin. Intiassa ja Pakis-tanissa touhu on hieman erilaista, saati sitten Tiibetissä. Katmandussa toimiilukuisia luotettavia trekkitoimistoja, jotka hoitavat luparutiinit ja muutkin teh-tävät niin pitkälle kuin seikkailijat itse haluavat. Voimme suositella käyttä-määmme toimistoa vilpittömästi (Jannu Himalaya Trekking, yhteystiedot kan-silehdellä). He pystyvät järjestämään retken myös Intiaan tai Sikkimiin. Muistatoimistoista saa tietoa retkikunnan jäseniltä.


Vuoren valinta on tietysti henkilökohtainen kysymys. Kiipeilyllisesti haastavialöytyy jo 5000 m vuorista, toiset pitävät enemmän korkeammista ja pidem-mistä nousuista. Taustatietoa vuorista löytyy runsaasti eritasoisista opuksissa.Matkailuministeriön oppaassa Some provisions relating to mountain tourism inNepal on esitetty luettelot niistä vuorista, joille myönnetään lupia, lupien hin-nat, lupaehdot ym. Oppaan saa trekkitoimiston kautta.

Vuoren sijainti vaikuttaa kustannuksiin, sillä mitä syrjäisempi vuori on, sitäenemmän sen juurelle joudutaan kantamaan ruokaa. Myös kantajien palkatovat huomattava menoerä. Ruokahankintoja varten kannattaa laatia itse ostos-listat ja pyytää myös opasta laatimaan oman listansa. Listojen vertailun jälkeenon luotettavaa lähteä hankkimaan tarvikkeita.

Kustannuksiksi muodostuu vuoristovaellusreissulla noin 13 000 mk/hlö, pie-nellä kiipeilyreissulla 5-6000 m vuorelle noin 18 000 mk/hlö ja pienellä retki-kunnalla 7000 m vuorelle noin 25 000 mk/hlö. Halvemmalla ei juurikaan pää-se. ”Helppo” 8000 m vuori voisi onnistua ehkä 100..130 000 mk/hlö.

Hankkeen suunnittelu pitäisi tehdä 6-12 kk ennen lähtöä. Mikäli kustannustenkattamiseen tavoitellaan sponsorirahoja, tulisi varata vieläkin enemmän aikaa.Kiipeilyaikataulu suunnitellaan vuoren mukaan. Kuukauden loman aikana ehtiikäydä helpolla trekkihuipulla. 7000 m huipun pystyy kokemaan hyvän suun-nittelun ja onnen avulla 40 päivässä.

Vuoristovaelluksella ja pienellä kiipeilyreissulla tarvittavat henkilökohtaisetvarusteet kulkevat lentomatkat matkatavaroina. Tällöin köydet, varmistusväli-neet, keittimet ym. pitää hankkia vasta perillä. Retkikunnan tavaroista syntyykuitenkin helposti ongelma. Meille oli näppärintä ja edullisinta ottaa lentoko-neeseen 25 kg/hlö ja lähettää loput (160 kg) lentorahtina (ASG Nurminen Oy).Tavarat sai ulos Nepalin tullista trekkitoimiston edustajan kanssa. Trekkitoi-misto selvittää kulloinkin voimassa olevat tullimääräykset.

Varusteet valitaan tietysti reissun mukaan. Ainakaan seuraavissa ei kannatatinkiä: käsineet, jalkineet, teltta ja keitin. Kaasuja ei voi kuljettaa lentokonees-sa, mutta seoskaasuja saa paikalliselta maahantuojalta (Thamserku Trekking,fax 990-977-1-227 042). Hyviä kiipeilyvarusteita ei enää löydä Katmandunliikkeistä niin helposti kuin takavuosina.

Terveydenhuoltoa ja poikkeustilanteita kannattaa miettiä jo etukäteen. Vakuu-tukset kuntoon ja trekkitoimiston kassakaappiin 2000 $ helikopterikyytiä var-ten.

Lisätietoa Nepalin trekkauksesta suomen kielellä löytyy myös Petri Kaipiaisenkirjoittamasta artikkelista Internet-osoitteesta http://www.eunet.fi/nepal/.

Retkikunnan taustaaInnostus vuorilla touhuamiseen alkoi trekkimatkalta Nepaliin vuonna 1986.Seuraavana vuonna osa porukasta kävi Intian Ladakhissa sekä Nepalin Lang-tangissa ja osa kävi Ruotsissa Sarekissa. Lisäoppia käytiin hakemassa 1988Itävallassa alppikiipeilyopistolla, siellä vietimme kaksi viikkoa. Samalla kertaaseikkailimme omin päin viikon.

Etelä-Tiroliin eli pohjois-Italiaan lähdimme kiipeilemään 1989, mutta huono-jen säiden pakottamana löysimme itsemme pian Jugoslaviasta. Vuonna 1990haettiin lisäkokemusta Nepalista, tällöin oli vuorossa Everest B.C. ja Arun-joen

Baruntsen kiipeilyhistoria 27

laakso. Tiroliin palattiin 1991, jolloin kiipeilimme Ortler-ryhmällä. Seuraavanavuonna 1992 oli jälleen vuorossa Nepal: Gokio-laakso ja Mera (6437 m).

Norjassa ja Ruotsissa on harjoiteltu jääkiipeilyä. Tatralla on käyty trekkaamas-sa sekä Tsekkoslovakian että Slovakian valtioissa. Ahti pistäytyi Huippuvuo-rilla. Mt. Blancin massiivia on tutkittu sekä Ranskan että Italian puolelta. Samitutustui myös Uuden-Seelannin trekkimaastoihin.

Suomalaisen vuoristokiipeilyn taustaaSuomalaisen kiipeilyn historiaa ovat kuvanneet Matti A. Jokinen kirjassaanAlppien seinämillä ja Veikko Karhumäki Suomen Alppikerhon Alppikiipeily-lehdessä (No 17, 1988). Suomen Alppikerho ry on perustettu syksyllä 1962,jota edelsi muutamien yksittäisten harrastajien aktiivinen kiipeily 1950-luvulla.Kerhon jäsenmäärä pysyi aluksi pienenä, noin 20. Vähitellen mielenkiintolaantui ja jäsenmäärä jopa laski. 1970-80 -lukujen vaihteessa oli toiminta hie-man virkistynyt ja jäsenmäärä noussut 50:een. Uusi, nykyinen kukoistus alkoi80-luvun alkupuolella ja sadan jäsenen raja ylitettiin 1986. Jäsenmaksunsa oli1993-94 vaihteessa maksanut jo huimat 465 jäsentä. Syksyllä 1993 perustettiinsuomalaisten kiipeilykerhojen kattojärjestöksi Suomen Kiipeilyliitto.

Kiipeilymatkoja ovat suomalaiset tehneet maailman kaikkiin kolkkiin. Suuriasaavutuksia on vaikea esittää jossakin järjestyksessä. Mieleen ovat tietysti jää-neet Jokisen nousut Alpeilla, joiden hieno kuvaus em. kirjassa on saanut monetsuomalaiset harrastuksen pariin. Jokinen on lisäksi toimittanut suomeksi Hi-malajan valloituksen (WSOY 1962). Näiden lisäksi on joitakin kiipeilykirjojakäännetty ranskasta ja englannista.

Retkikuntakiipeilyn promoottorina on toiminut Veikko Karhumäki. Hänen ve-tämänään kävivät jäsenet kiipeämässä Pamirilla, Pik Leninillä (1985, 7134 m)ja Pik Kommunismalla (1989, 7495 m). Everest 93 -projekti käynnistyi vuonna1991. Paavo Saarela ja Harry Hakomäki jatkoivat kohti Ryhmä 8000:n tavoi-tetta. He kävivät treenaamassa Alppien lisäksi myös Mt. McKinleyllä ja BroadPeakilla. Vuoden 1993 syyskaudella he kävivät ensimmäisinä suomalaisinaEverestin pohjoisreitillä. Valitettavasti he eivät saaneet sään vuoksi mahdolli-suutta nousta huipulle. Ensimmäinen suomalainen Mt. Everestin huipulla oliVeikka Gustafsson, joka nousi huipulle ensinousun reittiä 10.5.1993. Hän onnousun jälkeen käynyt myös Dhaulagirilla (8172 m), Pik Kommunismalla(7495 m) ja K2:lla (8611 m). Keväällä 1995 hänen tavoitteensa on Lhotsennousu (8501 m).

Vuonna 1994 suomalaisia osallistui virolaisen porukan mukana Pik Pobedanretkikuntaan Pamirilla. Porukka ei päässyt huipulle.

Keväällä 1995 on käynnissä jälleen korkean vuoren nousuyrityksiä. MikkoValanne on Mt. Everestin pohjoispuolella ja Veikka Gustafsson Lhotsella.Miesten seikkailut ovat tätä kirjoitettaessa vielä kesken.

Baruntse ´94 -retkikunta oli ensimmäinen suomalaisretkikunta Himalajalla.

Himalajan ja Baruntsen geologisesta historiastaMistä Himalajan nimi on peräisin? Nimen ovat antaneet intialaiset ja sanskrii-tin kielestä käännettynä se tarkoittaa "lumen kotia".


Himalaja on osa puolen maapallon pituista vuoristonauhaa, joka ulottuu poh-jois-Afrikasta Aasian itärannikolle. Kaikkiaan Himalajalla on yli 30 vuoren-huippua yli 7300 m korkeudessa. Täällä ovat myös kaikki maailman 14 kasi-tonnista.

Lännessä vuoristo alkaa Nanga Parbatilta (Intia, 8126 m) ja päättyy idässäNamcha Barwaan (Tiibet, 7755 m). Vuoriston kokonaispituus on 2500 km.Luoteessa se rajautuu Hindu Kush- ja Karakorum-vuoristoihin, pohjoisessaTiibetin ylänköön. Leveydeltään vuoristo on 200...400 km välillä.

Vuoriston muodostumisprosessi on edelleen käynnissä. Vuorten kohoamistarajoittavat eri eroosion muodot, rapautuminen ja maanvyöryt.

Etelästä pohjoiseen katsottuna vuoristo voidaan jakaa neljään rinnakkaiseenvyöhykkeeseen, joilla kullakin on erilainen geologinen historia ja maantieteel-liset piirteet. Nämä ovat: Outer (=Sub, 270-760 m), Lesser (=Lower, <4500 m),Great (=Higher, <8846) ja Tiibetin (=Tethys) Himalaja. Pysyviä lumikenttiä onvain Great Himalajalla.

Himalajan synty on mielenkiintoinen. Geologiset kerrostumat ovat alkuperäl-tään huomattavan erilaisia: 1) Paleotsooisena ja Mesotsooisena maailmankau-tena (65M-570M vuotta sitten) muinaisen Tethys-meren pohjaan kerrostuneitasedimenttejä, 2) Intian niemimaan kiteisiä kivilajeja, 3) muinaisten jokien ker-rostamia sedimenttejä sekä 4) vanhempien vuoristojen eroosioitumistuotteita.

Himalajan muodostuminen on tapahtunut vähintään kolmessa vaiheessa. En-simmäinen vaihe alkoi 38 M vuotta sitten kun Intian niemimaa työntyi Tiibetiäkohti. Hienoista vuoristojen kohoamista oli tosin tapahtunut jo noin 100-65 Mvuotta sitten. Ensimmäisessä vaiheessa muodostuivat Tiibetin Himalaja ja suuriosa Great Himalajasta.

Toinen päävaihe tapahtui 7-26 M vuotta sitten kun jokikerrostumista ja kitei-sistä kivilajeista muodostui Lesser Himalaja. Kolmas päävaihe alkoi noin 7 Mvuotta sitten kun eroosioitumisen tuloksena syntyneistä kerrostumista muo-dostui Outer Himalaja. Kohoaminen jatkuu edelleen. Viimeisen 1,5 miljoonanvuoden kuluessa kohoamista on tapahtunut keskimäärin 1400 m (noin 1mm/vuosi).

Valtaosa kivilajeista on prekambrisia metamorfisia eli alkuperäisestä muodos-taan muuttuneita kivilajeja. Näitä on myös Suomessa yleisesti. Useissa pai-koissa tämän massan läpi on tunkeutunut magmakiviä ja vuoriston muodostu-misprosessi on hämmentänyt keitosta lisää. Mm. Nanga Parbatin, Manaslun jaMakalun kivi on tällaista toisen kiven halkeamista tunkeutunutta lujempaa ki-vilajia.

Sen sijaan Mt. Everest, Lhotse ja Nuptse (eli Sagarmathan geologinen muo-dostuma) ovat muodostuneet sedimenttikivilajeista, kalkkikivestä ja saviki-vestä. On mahdollista, että tämä kallioalue on kokonaisuudessaan muodostunutmetamorfisen kallioperän päälle kääntyneestä ylityönnöstä.

Suurin osa Himalajan jäätiköistä pienenee kuten Alpeilla. Jäätiköiden virtaus-nopeus vaihtelee, mutta yleensä nopeus on 30..200 cm/vrk. Vuotuinen sade-määrä vuoriston eteläpuolella on länsi-Himalajalla 1500 mm ja itä-Himalajalla3000 mm. Vuoriston pohjoispuolella esim. länsi-Himalajalla 100...200 mm.

(The New Encyclopedia Britannica)


Baruntsen alueen geologiset muodostumat voidaan ryhmitellä seuraavan luet-telon mukaisesti. Vasemmalla puolella on geologinen aikakausi ja aika nyky-hetkeen verrattuna, oikealla puolella tänä ajanjaksona syntynyt muodostuma.

Pleistoseeni (alle 2 M v.)

Eoseeni (58..36 M v.) Makalun graniitti

Paleoseeni (63..58 M v.)

Mesotsooinen (230..63 M v.)

Ylempi (400..230 M v.) Sagarmathan muodostumaPaleotsooinen Chomologman ryhmä

Alempi (600..400 M v.) Lhotse-Nuptse-muodostumaPaleotsooinen

Prekambrinen (yli 600 M v.) Barun-ryhmä

Barun-ryhmän muodostavat siis vanhimmat alueella tavatut kivilajit. Kerroksetovat useita tuhansia metrejä paksuja ja ovat kivilajiltaan metamorfisia gneis-sejä ja migmatiitteja. Tämän tarkempaa jakoa geologit eivät ole pystyneettoistaiseksi tekemään.

Mt.Everestin seudun nuoremmat geologiset kerrostumat koostuvat sedimentti-kivistä, jotka ovat hyvin vähän jos ollenkaan metamorfoituneet. Barunin pre-kambrisen ja tämän paleotsooisen muodostumat välisestä kontaktipinnasta onmelko myöhään tunkeutunut Makalun graniitti. Paleotsooinen muodostumavoidaan jakaa kahteen osaan: vanhempi l. alempi (Lhotse-Nuptse muodostuma)ja nuorempi l. ylempi (Sagarmathan muodostuma). Näitä kahta kerrosta erottaakuuluisa keltainen nauha lähellä Mt.Everestin huippua.

Makalun graniitin intruusioita on lisäksi tavattavissa suuremmassa määrinmyös Baruntsen alueella.

(lähde: Jaros, J., Kalvoda, J., Geological results of the Chechoslovak Makaluexpedition. Himalayan Geology. Vol 6, 1976. pg 176-200 Wadia Institute of

Himalayan Geology)

Baruntsen kiipeilyhistoriaOlimme 30. ryhmä, joka on käynyt Baruntsen huipulla 40 vuoden aikana.

Seuraavat tiedot perustuvat Himalayan Trustistä saatuun luetteloon, jotka Eli-zabeth Hawley luovutti meille. Jonkin verran on tietoja poimittu myös JillNeaten hienosta kirjasta High Asia. An Illustrated history of the 7000 metrepeaks (Unwin Hyman Ltd., London 1989) ja George Lowen artikkelista AnExpedition to the Barun Valley (The Mountain World 1955, George Allen &Unwin Ltd., London 1955). Vuori tunnetaan myös nimellä Peak 39.

Ensinousun teki Uuden-Seelannin alppikerhon retkikunta kevätkaudella 1954(30.5.1954, Colin Todd, Geoff Harrow ja 1.6.1954 Bill Beaven ja George Lo-we, retkikunta no. 1) kaakkoisharjannetta pitkin Lower Barun Glacierin suun-nasta. Retkikunta teki seudulla kartoitustyötä Makalun nousua varten ja kiipesiohessa 23 huippua. Näistä Baruntse oli ainoa yli 7000 m korkuinen vuori. Heyrittivät myös Kangchungtselle (=Makalu II, 7678 m), mutta eivät onnistuneet.Retkikunnan johtajana toimi Sir Edmund Hillary. Samana syksynä yrittivätranskalaiset pohjoisharjanteen kautta Baruntselle, mutta epäonnistuivat (no. 2).


Todellinen pommitus alkoi vuonna 1980. Ranskalainen retkikunta onnistuinousussaan pohjoisharjanteen ja -seinämän kautta kevätkaudella 1980 (no. 4).Samalla kiipeilykaudella espanjalais-amerikkalainen retkikunta teki uuden rei-tin itäharjanteelta pohjoisharjanteelle ja siitä huipulle (no. 6). Eteläkorealaisettekivät uuden reitin kevätkaudella 1984, jolloin he nousivat pohjoisharjanteellelännestä ja saavuttivat pohjoishuipun (no. 15). Reittikuvauksen perusteellatsekkiläiset uusivat tämän reitin keväällä 1994, mutta on mahdollista, että hetekivät täysin uuden reitin (no. 44).

Vuorelle on yrittänyt 40 vuoden aikana 52 retkikuntaa. Huipun on saavuttanutjäseniä 30 retkikunnasta. Silloin kun samalla reitillä on useita retkikuntia sa-maan aikaan, on yhteistyö retkikuntien välillä hyvin yleistä. On tietysti kyseen-alaista merkitä retkikunta onnistuneeksi, jos kahdeksasta jäsenestä vain yksi jä-sen on käynyt huipulla ja silloinkin toisen retkikunnan jäsenten mukana. Tapalienee kuitenkin tällainen. Pääosa retkikunnista on kaupallisia, t.s. ne on esim.alppikerhon järjestämiä ja vetäjänä on ammattilainen.

Neljä retkikuntaa ei ole päässyt kokeilemaan kiipeilyä ollenkaan [1985 belgia-lais-ranskalainen (no. 18) ja 1987 ranskalainen retkikunta lähtivät liikkeelle(no. 21), mutta eivät päässeet vuorelle saakka; 1993 amerikkalainen retkikuntaoli hankkinut luvan, muttei saapunut edes Nepaliin (no. 38); 1993 ranskalai-nen retkikunta pääsi perusleiriin, muttei kiivennyt sen yläpuolelle (no. 42)].Epäonnistumisen syytä ei ole kirjattu saamaamme yhteenvetoon, mutta toden-näköisesti siihen ovat johtaneet useat sairastumiset tai loukkaantumiset, huonosää tai lumitilanne.

Perusreitti vuorelle on kaakkoisharjanne, joko idästä Lower Barun Glacieriltatai lännestä Hongu Kholasta. Reitti on selkeä, mutta selvästi ajoittain ongel-mallinen. Lumi, jää ja railot muuttavat reittejä jatkuvasti. Kohdassa, jossa ke-väällä ja syksyllä 1994 oli hyvin kapea pehmeän lumen harjanne ja popcorn-torni, oli vuonna 1985 tavallinen tasaisesti nouseva ja leveä lumiharjanne. Jo-sef Holzser toimi syksyn 1994 ensimmäisen (saksalaisen, no. 49) DAV-retkikunnan johtajana ja oli jäsenenä vuoden 1985 retkikunnassa (no. 19). Pe-rusreittiä yrittäneistä 34 retkikunnasta 20 ei ole päässyt huipulle. Syksyn 1994toisen (itävaltalaisen) DAV-retkikunnan kohtalosta meillä ei ole tietoa.

Tiedossamme ei ole mikä olisi yleisin syy epäonnistumiseen. Todennäköisim-mät syyt ovat sairastuminen, loukkaantuminen, fyysinen tai henkinen väsymys,heikko sää tai lumitilanne. On todennäköistä, että kreikkalaistyylisiä retkikun-tia (no. 47) on vuorella käynyt enemmänkin. Tällöin retkeilijät ovat tulleet vainviettämään aikaa muutamaksi päiväksi hieman ylemmäksi. Mikäli tämä on ta-voitteena, ei silloin kannata perustaa retkikuntaa. Trekkilupa riittää ja säästöäsyntyy heti noin 40 000 mk.

Muuta reittiä kuin kaakkoisharjannetta on yrittänyt 13 retkikuntaa, joista 4 ononnistunut. Pohjoisharjannetta pitkin on onnistunut vain em. ranskalaisporuk-ka, lännestä pohjoisharjanteelle pääsivät korealaiset ja tsekit. Sitten oli espan-jalais-amerikkalainen retkikunta. Koillisseinämä ja -harjanne ja itäseinämäovat nousematta, vaikka yrittäjiä on ollut. Syksyllä 1994 Wyoming Women’sExpedition yritti itäseinämää (no. 46). Emme valitettavasti nähneet porukkaa,he olivat liikkeellä meitä aikaisemmin.

1 1954 spr. New Zealand2 aut. French3 1964 spr. Japanese4 1980 spr. French5 spr. French


6 spr. Spanish-American7 aut. Japanese8 aut. American9 win. Japanese10 1981 spr. Japanese11 1982 aut. Swiss12 1983 spr. Dutch13 aut. French14 aut. French15 1984 spr. South Korean16 spr. British-American-Frenchetc.17 aut. West German-Austrian18 1985 aut. French-Belgian19 aut. West German-Italian-Swiss20 1987 aut. French21 aut. French22 1988 spr. American23 spr. Australian-British-

New Zealand- American24 aut. West German25 aut. French26 1989 spr. British27 spr. Spanish28 spr. West German29 aut. Swiss30 1990 spr. West German31 aut. Swiss32 aut. French-Swiss33 1991 spr. American34 aut. French-Belgian35 aut. Swiss-German36 1992 aut. French37 aut. German-Austrian38 1993 spr. American39 aut. German-Swiss-Czech40 aut. German41 aut. French42 aut. French43 aut. American44 1994 spr. Czech45 spr. Swiss46 aut. American47 aut. Greek48 aut. Finnish49 aut. German50 aut. French51 aut. Austrian52 aut. French


TukijatKesko Oy Vapaa-aikaosasto (Kesport Intersport)

Avainasema Oy

Devecon Oy

Espoon Retkeilijät ry

Fuji Finland Oy

Hand Held Systems Oy (Psion-tietokone)

Forste Oy (Helkama Lumimies)

IVO International Oy

Kippari-kioski

Kuvatasku

Lokapalvelu Ky

LT-Konsultit Oy

Matinkylän Huolto Oy

Matinkylän pikasuutari

Polar Electro Oy (Polar-sykemittarit)

S-Market Matinkylä

Somero-BFI Oy

Spar Matinkylä

Suunto Oy

Suur-Helsingin Hissihuolto Oy

Tapiolan Yleishuolto Oy

Tapion Hissi

Tahokaasu Oy (Camping Gaz)

TH-Putki Oy

T:mi Lauri Liukko

Työväen Retkeilyliitto ry.

Vaihtoilma Oy

Van den Bergh Foods (Blå Band)

Vesijohtoliike Halmesvaara Oy

WM-Jätehuolto Oy

Documents

Retkikuntaraportti - Elisa Ideat · paita: the Greek Baruntse Expedition ja tapasimme myös itse veijarit matkan aikana. Valmistelut kotimaassa Onnistuneen retken lähtökohtana on